Tästä helmikuusta sukeutui varsinainen penis-uutisten kuukausi. Liekö syynä heijarin lailla jojoileva sää, joka kiusottelee kevään lupauksilla. Valtakunnan suurimmassa päivälehdessäkin SIITÄ on ollut jo viisi juttua, iltapäivälehdissä lisää.
Mitä enemmän peniksestä puhutaan ja mitä enemmän niitä on halutessaan jokaisella mahdollisuus nähdä – kaikki paino sanalla halutessaan – sen parempi. Miksi? Koska peniksessä ei ole mitään pahaa, se on normaali osa miespuolisten vartaloa ja pelkästään sellaisena se tulisi nähdä.
Penikset kuitenkin ”järkyttävät” ja ne halutaan piiloon. Omaa järkytystä höystetään useimmin lastensuojelullisilla tulokulmilla, nyttemmin myös naisten oikeuksilla ja viime aikoina on puhuttu kehonrauhasta. Uuden aseen tarjoaa myös juuri uudistettu itsemääräämisoikeutta korostava rikoslaki, joka lähtee siitä, että kenenkään ei tule tahtomattaan altistua alastonkuville. Lain tarkoitus on hyvä, mutta sitä voidaan yrittää käyttää alastomuuden kieltämiseen tai ainakin sillä perustella tiukennuksia yleisiin järjestyssääntöihin esimerkiksi uimahalleissa ja kuntosaleilla.
Suomessa on perinteisesti suhtauduttu alastomuuteen verraten mutkattomasti. Tämä on selvästi muuttumassa. Ruotsissa ollaan jo astuttu lähemmäs amerikkalaista puritaanista näkemystä, missä alastomuus ei kuulu julkisiin tiloihin. Pidemmällä siinä ollaan muslimimaissa ja esimerkiksi Singaporessa, jossa täysi alastomuus on kielletty paitsi urheilutilojen pukuhoneissa ja suihkuissa myös omassa kodissa, missä tulee huolehtia siitä, että esimerkiksi ikkunoiden läpi ei kukaan näe penistä. Tai mitään muutakaan alapään erogeenistä aluetta.
Me too -liikkeen myötä naistenlehdissä näkyi lööppejä, joissa aivan oikein arvosteltiin ilman suostumusta lähetetyistä peniskuvista, tyyli oli vain kuristavan ikävää, kun puhuttiin ruman kullin kuvista. Emme ilmeisesti olleetkaan yhtä mieltä siitä, että kenenkään ulkonäköä ei saa julkisesti arvostella.
Se, että joku huutaa kauhuissaan niin lujaa, että miljoonalevikkiset sanomalehdet painavat peniksestä järkyttyneen tarinan sivuilleen voisi käydä viihteestä ja vitsinä ahdasmielisyydestä, mutta kun sen tekee päivälehti, joka ei kirjoita viihdeuutisia, asia on aivan eri. Jos peniksen järkyttävyydestä ja toiveista peittää miehinen alapää julkaistaa useampi juttu lyhyen ajan sisällä, herää jo ajatus agendasta. Ajetaanko tässä alastomuuden kieltämistä? Tämä tuli mieleeni Helsingin sanomien neljästä jutusta tässä alkuun aikana. Ja se ajatus ahdistaa. Silläkin riskillä, että kutsutte minua perverssiksi, tunnustan viihtyväni miesten tiloissa alasti. Se on voimaannuttavaa. Mielestäni ei ole tervettä luoda alastomuudelle – eikä etenkään miesten genitaaleille – häpeää.
En muista yhtään lööppiä, missä olisi kerrottu kenenkään järkyttyneen ei-toivotusta vaginan vilahduksesta. Kuitenkin, tiedän jo pelkän ajatuksen olevan monille gaymiehille epämukava. Lööpit kertovat siis tässäkin vääristynyttä tarinaa. Lööpit ovat toimituksen valinta.
Elämme ristivetoisessa maailmassa. Peniksiä näkyy enemmän kuin aikoihin, saman aikaisesti ne halutaan pois ja piiloon. Mitä hyvää se piilottaminen edistäisi? Ei mitään.
Meno on Suomi-räpissä jopa ronskimpaa kuin pari sukupolvea sitten Isojen poikien lauluissa. Kun 70-luvulla kullia heilutteli hilpeä ja vallaton veikkonen, nyt kyrvän tuikkaa suuhun ja nyytit tyhjentää agressiivinen jannu.
Onneksi Helsingin Sanomat julkaisi eilen – ihanasti alunperin (parhaan) ystävänpäivänä julkistetun – tuoreen tutkimuksen tulokset: Penisten koko kasvaa nopeasti. Ihanin anti oli kuitenkin tutkimustaan kommentoinut tutkija, joka totesi, että miesten penikset tulisi systemaattisesti mitata terveydenhuollossa siinä missä miehestä otetaan muutkin mitat; pituus ja paino. Ja hän tarkoitti nimenomaan erketiossa olevan peniksen mittojen dokumentointia. Siinä lentäisi tabut ja pitkälle linnnunradan tuolle puolen. Kannatan. Vaikka neutraalin mittaustilanteen järjestäminen voi olla haaste, kun se kovettuminen vaatii kiihottumisen. Kännykkäappi tai vastaava lienee sopivin vaihtoehto. Tutkijan ehdotus panee kyllä hymyilyttämään.
Osa miesnäyttelijöistä on mahtavasti sinut alastomuuden kanssa. Mutta kaikki katsojat eivät ole. Jotkut valtiot, kuten Kiina ja nyt myös Venäjä päättävät kansalaistensa puolesta ja siivovat peniset pois. Miesnäyttelijöiden innokkuudesta huolimatta, osa tv-sarjoissa tai elokuvissa näkyvistä peniksistä on feikkejä, proteesien käyttö on yleistä. Esimerkiksi kikkeleistään tunnetun HBO:n White Lotus tv-sarjassa näyttelijä Theo Jamesin penis oli korvattu proteesilla, vaikka näyttelijä on aiemmissa tuotannoissa nähty luonnontilassa. Myös satuelokuvistaan tunnettu Disney asemoi ruutuihin kunnon erektoituneen peniksen tv-sarjassa Pam And Tommy, puhuva penis tosin oli proteesi sekin. Joskus meille ei paljasteta totuutta. Niin kävi myös tällä viikolla, kun Antti Holman oletettu penis osui televisiossa mieskatsojan silmiin lapsikatsojien kannalta sopimattomaan aikaan, Holma kertoi kyseessä olleen proteesin, mutta loi vitsailullaan epämääräisen vaikutelman, että oliko sittenkään.
En oikein tiedä, minkä kuvan penisproteesi antaa. Olisiko parempi, että penistä ei näkyisi ollenkaan? Jos näyttelijän oma elin ei ole käsikirjoituksen ja ohjaajan vision mittainen, onko oikein korvata se proteesilla halutun taiteellisen vaikutuksen saamiseksi? Sanoisin, että ei jatkoon, ulotetaan autenttisuusdebatti myös peniksiin!
Penis tarvitsee uuden tulemisen! Sen airuena meillä on kahden nuorukaisen kikkelibisnes. Kun pelottava elin brändätään uudelleen hilpeäksi kikkeliksi se voidaan ottaa avosylin vastaan, eikö vain!
Ranskalaisohjaaja Gaspan Noé totesi Guardianin haastattelussa viime kesänä, miten Ranskassa voidaan filmata pyllyjä ja seisovia kulleja, eikä se järkytä ketään. ”Mutta heti kun ihmiset Briteissä tai Amerikassa näkevät kullin, he luulevat nähneensä paholaisen. On vaikuttavaa, miten ahdasmielisiä he ovat”.
Me suomalaiset olemme ilmeisesti kuvitelleet itsemme vapaamielisemmiksi kuin olemmekaan. Jostain täältä kumpuaa aina körttiläisen ahdas maailmankuva.
Toivon ”sydämestäni”, että tämä ahdasmielisyys ei valtaa laajempaa alaa Suomessa. Aina kun peniksestä järkytytään tai vaaditaan alastomuuden kieltämistä tai ”suojattuja tiloja” yleisiin pukuhuoneisiin perusteluiden perästä leijuu ummehtunut fundamestalinen löyhkä.
Kun, joku tilittää järkyttymistään peniksestä, kysy miksi.
Kun joku puhuu ”rumista kulleista”, ilmoita hänelle, että hän on asiaton.
Kun, joku toteaa, että hän ei halua nähdä alastomuutta julkisilla paikoilla – tai missään, muistuta hänelle, että joku muu haluaa ja on silti yhä täysin terve ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen.
Päivitetty 2023-02-20
