Antti Tuiskun ja Madboialin yhteisen biisin peruuntuminen on yksi järkyttävimmistä uutisista Suomessa vähään aikaan. Miksikö? Koska se on kirkuvaa homovihaa, jota ei haluta käsitellä, vaan se halutaan epätoivoisesti peitellä unohduksiin.

Mainos

Mustan räppärin fanit ampuivat sosiaalisessa mediassa niin lujilla, että yhteistyö peruttiin ja jäljet siivottiin. Kelvollisia kommentteja ei ole annettu.

Gaykuvastolla uransa ja rahansa tehnyt Antti Tuisku ei tuomitse biisiään ja itseään kohtaan osoitettua homofobiaa ja homovihaa. Ehkä hän katsoo, että hänen ei tarvitse, onhan hän tehnyt numeron seksuaalisesta identiteetistä puhumisen välttämisestä.

Prideviikkoa inklusiivisuuden hengessä progressiivisella pridelipulla useampana vuotena juhlistanut levy-yhtiöjätti Warner ei kommentoi. Eikä mainitse sanaakaan syrjinnän nollatoleranssista. Sellainen liittolainen.

Peruuntumisen syyksi kerrottiin virallisesti vain Madboialin päätös jäädä pois yhteistyöstä. Kun se on toisen artistin päätös, eipä siitä muuta sitten, ajateltiin varmasti levy-yhtiössä.

Iltalehti on pyytänyt kommenttia Tuiskun managerilta, mutta vastaus viipyy.

Tapaus on ruma ja monialainen. Se tuo esiin rap-skenen homovihan ja mustan yhteisön – uskonnollista perua olevan – homovihan. Tapaus on erityisen ongelmallinen, koska se vaatii vaikeaa kannanottoa.

Sallitaanko homoviha, vai aloitetaanko puhe rap-skenen ja mustan yhteisön  homovihasta ja Z-sukupolven konservatiivisista arvoista. Sillä rap-musiikki on valtavan suosittua ja sen sanoitukset usein vastenmielistä yltiömaskuliinista uhoamista, joka ei homoja – eikä naisia -kunnoita.

Ihmetystä herättää myös sosiaalisen median kommentoijille annettu suuri valta. Sielläkö ne päätökset tehdään? Kovin huutaja voittaa. Ei sovi demokratiaan.

Miksi minusta tuntuu, että mikään keskustelu ei ala?

Mitä tässä valtakunnassa suojellaan?

Sanotaan se nyt vielä kerran: Homoviha ei ole koskaan ok. Jos katsot sitä läpi sormien, sormesi ovat veressä. Onko se sinulle ok?