Kokoomuksen ulostulo tämän viikon alussa nosti keskustelun, jollaista ei ole valtamedioissa nähty miesmuistiin. Pian samaa laulua lauloi keskustapuolue. Molemmilta puolueilta oli evätty kumppaninäkyvyys Helsinki Pride -tapahtumassa.
Tapahtuman tuotannosta vastaava Helsinki Pride yhteisö ry:n hallituksesta kerrottiin syyksi kokoomuksen ja keskustan kansanedustajien ja puoluejohdon käyttäytyminen translain äänestyksen yhteydessä helmikuussa. Aiemmin Helsinki Pride -tapahtuman kumppaneina vuosia olleet puolueet eivät olleet yksimielisesti kannattaneet translakia ja osa kansanedustajista oli puheissaan ollut transvastainen, transfobinen, mitä puoluejohto ei ollut tuominnut.
Kun tapahtuneen näin lukee ja jatkaa skrollaamista seuraavaan uutiseen, on helppo ajatella, että aivan oikein tehty, sitä saa mitä tilaa, ihmisoikeudet eivät ole omantunnonkysymyksiä.
Tapahtunut ei ole kuitenkaan kaikkinensa tässä.
Ensinnäkin Marinin hallituksen toiminta seksuaali- ja sukupuoli-ihmisten oikeuksien eteen ei ole täyden kympin suoritus, mistä sitä arvosteltiinkin useaan otteeseen hallituskauden aikana.
Toisekseen on tarkasteltava tarkemmin Helsinki Pride -tapahtumaa tuottavan tahon ratkaisun vaikutusta ja sitä mitä pridetapahtuma tänä päivänä on.
Helsinki Pride yhteisö on rekisteröity yhdistys, joka tuottaa Helsinki Pride -nimistä tapahtumaa vuosittain muun ihmisoikeustyönsä ohella. Aiemmin yhdistys tunnettiin nimellä Heseta, jonka se vaihtoi 2019 keväällä. Kyseessä on Setaan kuuluva itsenäinen yhdistys, jolla oli toimintakertomuksensa mukaan viime vuonna 636 jäsentä. Hallituksen puheenjohtaja on Senni Moilanen ja hallituksen jäsenet Boodi Kabbani, Outi Hartman, Ville Nylén, Laura Haimila, Matti Numminen, Annika Lundström.
Helsinki Pride -tapahtumalla on ollut yhteistyökumppaneinaan puolueiden ohella kaupallisia toimijoita. Kaupalliset toimijat etenkin ovat tapahtumalle tärkeitä kulkueen ja puistojuhlan kulujen kattamiseksi. Molempien valinnat ja ottaminen mukaan pridetapahtumaan ovat aina aiheuttaneet arvostelua ja ristiriitojakin. Varsin vahva on kanta, että kaikki kaupallisuus pitäisi pridetapahtumasta kitkeä, yrityksille ei tulisi sallia ”pinkkipesua” ja pridetapahtuman tulisi olla puhtaasti protesti, kuten se oli prideperinteen alkaessa 1970. Arvostelua on herättänyt myös puolueiden ja kirkon näkyminen pridekulkueessa, mutta se ei ole ollut yhtä kiivasta. Ennen kuin nyt.
Nyt jo yli 50 vuotisen historiansa ja kehityskulkunsa aikana pride ja etenkin pridekulkue ovat konseptina kehittyneet protestimarssissta enemmän iloiseksi avoimuuden, monimuotoisuuden ja oman identiteetin juhlistamiseksi ja tuen osoituksesi sille. Eikä vähiten rakkauden osoitukseksi. Helsingissä tämä kaikki ei ole vielä samalla tapaa näkynyt, mutta esimerkiksi Pohjoismaiden suurimmassa pridetapahtumassa Stockholm Pridessa, joka on jo parikymmentä vuotta vetänyt kulkueeseen ja kaduille puoli miljoona ihmistä juuri rakkaus ja solidaarisuus ovat selvästi ja koskettavasti nähtävissä. Parhain esimerkki on kulkueessa marssiva suuri ryhmä ”Homoseksuaalien lasten ylpeät vanhemmat”. Mukana ovat myös suuret poliisien, palomiesten ja armeijan osastot, joita meillä ei ole ollenkaan. Helsinki Priden ennätys on arvio 100 000 vuonna 2019. Helsinki Pride -kulkue on siis pysynyt lähempänä protestimarssin perinnettä, vaikka Helsingin kaupunki ja kaupalliset toimijat yleisesti ovatkin toivoneet näyttävää ja värikästä ja suurta kulkuetta. Se oli myös Hesetan tahtotila vielä 2011, jolloin olin itse mukana tuottamassa Helsinki Pride -tapahtumaa. Sen jälkeen virtaukset maailmalla, lue Amerikassa, ovat muuttuneet ja vasemmistolaisempi, puhdasoppisempi näkemys siitä, mitä pride-kulkueen tulee olla, on vallannut alaa.
Pride tapahtumana kuuluu kaikille. Se kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, niin homomiehille, kuin -naisille ja biseksuaaleille, kuten transsukupuolisille. Pride kuuluu meidän ystävillemme ja perheenjäsenillemme ja kolleegoillemme, jotka haluavat osoittaa meille tukensa ja osoittaa valtaapitäville, että he ovat meidän rinnallamme. Vielä puolivuosisataa myöhemmin unohdetaan aktiivisesti, että pride kuuluu myös seksityöntekijöille, jotka olivat merkittävässä määrin mukana Stonewallin mellakoissa, jotka on katsottu pridemarssin starttipaaluksi. Sitä tosin edelsi 100 vuotta aktivismiä, etenkin saksankielisessä Euroopassa. Pride-marssin, pridekulkueen perinne alkoi kuitenkin Yhdysvalloissa ja sen mallina oli vain hieman aiemmin alkanut mustien aktivismi. Pride-marssi kytkeytyy vahvasti 60-luvun poliittiseen kuohuntaan: mustien, naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. Tässä kohden on korostettava, että pitkälle 80-luvulle puhuttiin gay-oikeuksista, joka oli yleisnimike, terminologia on sittemmin laajentunut. Yhdysvalloissa on kuitenkin aina ollut omat järjestönsä biseksuaaleille, gay-miehille, lesboille ja myöhemmin myös transihmisille, meillä Suomessa ei. Tällä hetkellä transjärjestöjä on kolme. Muutama vuosi sitten perustettu LHB-liitto on herättänyt ankaraa vastustusta. Seta ja sen itsenäiset aluejärjestöt, kuten Helsinki Pride yhteisö ry, kertovat olevansa koko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kentän asialla. Niistä yhä useampi on kuitenkin todennut fokuksen olevan sukupuolivähemmistöissä, joiden oikeudet ovat jääneet, niiden poliittisen hankaluuden vuoksi, viimeisiksi korjattaviksi. Ja aivan oikein niin. On kuitenkin todettava, että jos järjestö ilmoittaa ajavansa myös seksuaalivähemmistöjen asiaa, sen on myös niin tehtävä.
Mitä siis on pride tänä päivänä? Tällä viikolla revennyt keskustelu toi kirkkaaseen päivänvaloon virtahevon olohuoneessa.
Pride tapahtumana on isompi kuin sen tuottava järjestö. Helsinki Pride yhteisö ry kantaa nimessään yhteisö-termiä, mutta ainoa yhteisö, mitä se edustaa on yhdistyksen jäsenistö, reilut 600 jäsentä. Mitään muuta mandaattia sillä ei ole, jokin muu toimija voisi alkaa tuottaa pridetapahtumaa Helsingissä eri nimellä, esimerkiksi Stadin Pride. Joitakin vuosia sitten näin kävi Tampereella, jossa oli kaksi pridetapahtumaa ja kaksi kulkuetta: paikallisen setalaisen järjestön ja yksityisen toimijan. Hämmentävää aikaa kesti muutaman vuoden. Kiistat ja ristiriidat pridetapahtumaa järjestävien tahojen sisällä ovat yleisiä ja tavallisia muissakin maissa.
Lähin merkittävä esimerkki pridetapahtumaan liittyvästä konfliktista on Stockholm Pride -tapahtuma 2011. Ensin queer-porukat nousivat tapahtumaa järjestävän yhdistyksen hallitukseen ja tapahtumaa pitkään tehneet konkarit syrjäytettiin. Toisin kuin voisi äkkiseltään luulla, käytännössä hlbt-toimijat ja ihmiset häädettin pois omasta tapahtumastaan. Tapahtuma vietiin Tukholmalaisittain pieneen puistoon ja poikkeuksellisesti keskelle keskustaa, Kungsträgårdeniin, jossa on kiinteitä ravintoita. Ne jatkoivat pridetapahtuman aikana myyntiään, torstaista lauantaihin, mutta vartavasten pridelle tuleville hlbt-ravintoloitsijoille asetettiin suolainen maksu. Puistoon ei ollut pääsymaksua, jolloin sinne virtasi tavallista enemmän ei-hlbt-väkeä ja hlbt-väki taas koki turvattomuutta ja pakeni vip-alueelle esiintymislavan taakse. Tunnelma oli pohjamudissa. Muutokset veivät yhdistyksen konkurssiin.
Helsinki Pride -tapahtuma julkistaa tämän vuoden yhteistyökumppanuudet vasta kesäkuun alussa. Osa kumppaneista, kuten Karhu olutbrändi ja Lääkäriliitto ja hotelli Klaus K ovat kuitenkin jo kertoneet olevansa ylpeitä kumppaneita. Kokoomus ja keskusta päättivät kertoa julkisuuteen olevansa entisiä kumppaneita. Puolueiden ulostulo aiheutti ennenäkemättömän pöhinän ja asia on ollut ykkösuutisia myös valtakunnan suurimmissa medioissa. Tapahtumaa tuottavan Helsinki Pride yhteisö ry:n hallituksen puheenjohtaja, hallituksen jäsenistä osa ja tapahtuman vastaava Annu Kemppainen, entinen Hesetan toiminnanjohtaja ja kerran feministisen puolueen kuntavaaliehdokas, ovat perustelleet ratkaisua eri medioille. Mutta mitä he ovat todella sanoneet?
Tätä kirjoittaessa uutisvirrasta tuli silmiin jääkiekkouutisointia, jossa todettiin jääkiekon elävän kaukana yhteiskunnan normaaleista säännöistä. ”Minkä tahansa yrityksen tai yhdistyksen on 2020-luvulla oltava päätöksenteoltaan läpinäkyvä”, kirjoitettiin Ylen analyysissa.
Paljosta puheestaan huolimatta Helsinki Pride yhteisö ry:n edustajat vaikenevat kuin muuri. Tätä juttua varten keskustelin puhelimessa yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Senni Moilasen kanssa. Hän on vaikuttamisen ammattilainen, joka on aiemmin ollut tekemässä Tahdon2013-kampanjaa ja myös Helsinki Pride -tapahtuman tuottajana.
Senni Moilanen toistaa QX:lle sen, minkä muillekin medioille jo moneen kertaan. Helsinki Pride yhteisö ry:n hallitus keskusteli kumppanuuksista pitkään, ensin epävirallisesti ja sitten kahdessa kokouksessaan. Keskustelu kumppanuuksista käydään vuosittain. Kaupallisia kumppaneita hankkimassa on ulkopuolinen taho, Result Entertainment, jonka kanssa on tehty yhteistyötä jo useamman vuoden ajan, aina 2017 alkaen. Kaikkia yksittäisiä kumppaneita ei hallitus käsittele ja hyväksy tai hylkää, mutta aattellisten toimijoiden kuten puolueiden kumppanuuksia hallitus tarkastelee tarkemmin. Hallitus tekee strategiset linjaukset, joihin puolueiden kumppanuudet on hallitus katsonut asiakseen ratkaista.
Helsinki Pride yhteisö yhdistys perusteli julkisuuteen ratkaisunsa perusteiksi sen, että kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista moni äänesti translakia vastaan sekä lisäksi kansanedustajien käyttämät transfobiset puheenvuorot, jotka olivat monia järkyttäneet, ja jonka Helsinki Pride yhteisö ry:n hallitus tulkitsi väkivallaksi.
Kokoomuksen 37 kansanedustajasta 1 oli poissa, 10 äänesti vastaan ja 26 puolesta. Keskustan 30 kansanedustajasta 5 oli poissa, 13 äänesti vastaan ja 12 puolesta. Vähemmällä huomiolle on Helsinki Pride yhteisö ry:n ratkaisua ihmeteltäessä jäänyt se, että kun perussuomalaiset ja kristilliset näkivät translain vastustamisen niin tärkeänä, että saivat joka ikisen kansanedustajansa paikalle äänestykseen, vasemmistoliitosta poissa oli 4 vain 16 kansanedustajan kokonaisvahvuudesta ja sdp:n edustajistakin oli poissa 4, Antti Rinteen ollessa puhemiehenä.
Pian translain jälkeen tulivat eduskuntavaalit, joissa translakia vastaan äänestäneistä kokoomuksen kansanedustajista osa jäi pois ja tuosta kymmenestä on mukana enää seitsemän.
Helsinki Pride yhteisö ry:n hallitus teki ratkaisunsa maaliskuun kokouksessaan, siis ennen eduskuntavaaleja, joten järjestön puolelta kyseessä ei ole yritys vaikuttaa hallitusneuvotteluihin. On merkittävää, että ulostulon tekivät puolueet itse, jos joku pride-kumppanuudella pelaa hallituspeliä, ne ovat kokoomus ja keskusta itse.
Helsinki Pride yhteisö ry:n hallitus on kertonut julkisuuteen, että se edellyttää poliittisilta puolueilta yksimielisyyttä ja yksimielistä tukea ihmisoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä koskevissa äänestyksissä. Tarkemmin se on todennut, että ihmisoikeuksista ei tule tehdä omantunnon asiaa, missä puolueen kansanedustajat voisivat poiketa puolueen linjasta. Kokoomuskin on hyväksynyt translain puolueohjelmassaan, mutta antoi kansanedustajilleen vapaat kädet, liberaali puolue kun on. Tässä on yksi merkittävä seikka joka hiertää monen mielessä.
Translain myötä tuli mahdolliseksi sukupuolen juridinen vahvistaminen. Se ei tullut mahdolliseksi alaikäisille, kuten mm. Helsinki Pride yhteisö ry ja Seta ry ovat toivoneet ja kuten ne edelleen ajavat. Tämä on kuitenkin seikka, joka jakaa mielipiteitä transihmisten keskuudessa ja asiantuntijoidenkin välillä.
Transnainen Tina kertoi QX:lle aiemmin haastattelussa pelkäävänsä, että mahdollisuus muuttaa juridinen sukupuoli omalla ilmoituksella vaikuttaa kielteisesti asenteisiin transsukupuolisia kohtaan ja vaarantaa sukupuolidysforiasta kärsivien hoidot tulevaisuudessa. Samaa on todennut Tulenhenki-blogia pitävä transmies Noel. Sekä Tina, että Noel kokevat molemmat joutuneensa näkemyksensä vuoksi ulkokehälle sekä transjärjestöistä, että Helsinki Pride yhteisöstä ja Setasta.
Helsinki Pride yhteisö ry siis vaatii oman kantansa mukaista yksimielisyyttä asiassa, joka järjestöä laajemmassa transyhteisössä koetaan ongelmalliseksi, mutta mistä keskustelu on torpattu.
Kokoomuksen kansanedustajista Mia Laiho äänesti translakia vastaan juuri tästä tulokulmasta. Hän perusteli asiaa äänestyksen jälkeen Helsingin Sanomille kantavansa lääkärinä huolta lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta koskevasta lausumasta, joka äänestykseen liitettiin. Laiho oli translakia valmistelleen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ja siinä roolissaan äänesti valiokunnassa translain puolesta, vaikkakin lausumaa vastaan.
Sukupuolen juridinen vahvistaminen on nostanut kiivasta keskustelua muissakin maissa, ennen ja jälkeen lain säätämisen. Keskusteluista ainakin meillä on jäänyt kokonaan pois, olisiko parempi tapa poistaa sukupuolimerkintä virallisista yhteyksistä kokonaan. Olisiko ollut parempi toteuttaa lainsäädäntö tältä pohjalta?
Miten voidaan vaatia yhteisön suulla yksimielisyyttä asiassa, jossa faktisen, yhdistystä laajemman yhteisön, sekä lääketieteen asiantuntijoiden näkemykset ovat ristiriitaiset? Tämä on tärkeä kysymys. Moilanen ei suostunut kommentoimaan tätä seikkaa.
Helsinki Pride yhteisö ry on arvostelun noustua korostanut, että se ei kieltäydy yhteistyöstä kokoomuksen ja keskustan kanssa, vaan vain kumppaninäkyvyys Helsinki Pride -tapahtumassa on katkolla. Kysyttäessä, mitä tämä muu yhteistyö on, Moilanen kertoo edustamansa yhteisön tarjoavan tarvittaessa asiantuntija-apua hlbt-asioissa esimerkiksi Helsingin kaupungille, jossa kaikki puolueet, myös kokoomus ja keskusta ovat edustettuina. Tämä ei toki ole rinnastettavissa varsinaiseen yhteistyöhön, vaan lähinnä asiantuntijapalveluun.
Professori Anu Koivunen totesi, että Helsinki Pride yhteisö ry:n ratkaisussa on kysymys viestimisestä omille jäsenille. Tämän vahvistaa QX:lle myös Moilanen hallituksen puheenjohtajana ja Kemppainen on aiemmin todennut samaa. Yhdistyksen strategiastakin on luettavissa, että se keskittyy toiminnassaan kaikkein haavoittuvampiin jäseniinsä, mikä siis avattuna tarkoittaa trans- ja ei-binäärien ihmisten oikeuksia ja asemaa. Näin tietysti pitää ollakin, arvostelua herättää metodi ja ratkaisun vaikutukset.
Täyden yksimielisyyden vaatiminen poliittiselta puolueelta asiassa, jossa asiantuntijat ja oman yhteisön jäsenet ovat erimielisiä ei vaikuta järkevältä. Me olemme marssineet ja taistelleet ja taistelemme myös Ukrainan pelloilla vapauden vuoksi, emme tullaksemme kahlituiksi yhteen totuuteen.
Helsinki Pride yhteisö ry:n ratkaisu on herättänyt närää myös siksi, että se nähdään muutoksena organisaation linjassa. Perinteisesti kumppaneiksi on otettu ilman kumppaniorganisaation ehdotonta kuuliaisuutta. Tasa-arvoista avioliittolakiakaan eivät puolueet kannattaneet yksimielisesti, mutta hyväksyttiin kumppaneiksi. Nähtiin tärkeänä kuitenkin sitouttaa, edetä pikkusormi ottamalla ja keittiön kautta sisään. Nyt kun suurimmat lainsääädäntömuutokset on translain myötä saatu läpi, ruuvia kiristetään. On ymmärrettävää, että kokoomuksen ja keskustan riveistä raikuu pettymys. Toisaalta, pettymys on väärin suunnattu, sen tulisi kohdistua myös puolueiden omaan toimintaan.
Helsinki Pride yhteisö ry:n tiukentunut linja noudattaa Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta tulevaa trendiä, jossa pride-organisaatiot ovat selkeämmin siirtyneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ajavista liikkeistä sukupuolivähemmistöjen liikkeeksi ja rodulliseksi liikkeeksi. Tähän liittyy puhdasoppisuuden nousu, priden protestiluonne ja poliittinen viesti halutaan selvästi esiin, muu voi mennä.
Riippuu siitä uskooko narratiivin pride-liikkeen synnystä ”sen toivat meille mustat transnaiset”, vai tietääkö historialliset faktat, miten tähän pride-liikkeen sisäiseen muutokseen ja muuttamiseen suhtautuu. Jos uuden narratiivin ostaa, kokee todennäköisesti syvää tarvetta korjata historiallisen vääryyden, eikä esimerkiksi pride-lipun päivitys ole mikään ongelma, vaan asia, joka pitää tehdä. ”Pitää antaa tilaa.” Samalla on alettu vaatia puhdasoppisuutta, paluuta pride-marssien juurille. ”Pride on mellakka” iskulauseet täyttivät sosisaalista mediaa pride-tapahtumien 50. juhlapäivän lähestyessä. Ne ovat jääneet.
Vaihtaessaan 2019 nimensä Hesetasta Helsinki Pride yhteisö ry:ksi julkaistiin järjestön sivuilla blogiteksti, jossa jo todettiin, keitä varten pride on: se ei ole homojen iloinen juhla. Siellä (kulkueessa) on aina vaan lihaksikkaita homomiehiä heilumassa pienissä stringeissä. Pitäisi olla voimakkaampi viesti meidän kaikkien puolesta, eikä pelkkä bilekarnevaali. Pride pitäisi olla ylpeyttä, keskustelua, asioista kertomista.” Lainaus on Lydia Ofimjan Helsinki Pride -yhteisön Media-osioon kirjoittamasta artikkelista Lisää näkyvyyttä transihmisille. Viesti oli selvä, valta on vaihtunut. Väite tosin on väärä, Helsingin Pridessa ei ole koskaan ollut puolialastomia homomiehiä kuin muutamia yksittäisiä, muualla tilanne toki on erilainen. Mutta mitä pahaa siinä on?
Reilut 50 vuotta sitten pride-kulkueiden perinne alkoi protestimarssina, syrjityn vähemmistön hätähuutona. Sen jälkeen ajat ovat muuttuneet ja tilanne parantunut. Kutakuinkin viimeiset 25 vuotta on monissa länsimaissa jo vietetty iloista karnevaalia pride-kulkueissa. Ilo on tullut osaksi pride-juhlintaa ja kulkueisiin mukaan muitakin kuin vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia. Seksi ja seksuaalinen vapautuminen, joka voi näyttäytyä myös oman kehon esittelyllä kulkuessa, ovat oleellinen osa pridea. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt saavat nykyään palstatilaa valtamedioissakin ympäri vuoden, pride-kulkue ei ole enää se ainoa kerta vuodessa, kun olemme näkyviä.
Erilaisia protesteja on ympäri vuoden, kuten Transnäkyvyyden päivä 31.3. ja Transihmisten muistopäivä 20. marraskuuta. On Aids-päivä 1.12. -joka ei toki rajoitu hlbt-vähemmistöihin, vaan koskee myös heteroita, joilla on nykyään valtaosa tartunnoista. On 17.5., Homo-, trans- ja bifobian vastainen päivä. Ainakin Suomessa näkymättömiksi ovat jääneet Kansainvälinen lesbopäivä 8.10., Kansainvälinen biseksuaalien päivä 23. syyskuuta. Gaymiehille sen sijaan omaa näkyvyyden päivää ei ole – vain osalle meistä on – 15. helmikuuta on Kansainvälinen bottomien päivä, jota voi hyvästä syystä pitää seksistisenä.
Me ja meidän tukijamme tarvitsemme kerran vuodessa päivän, jolloin voimme varauksetta olla oma itsemme, me tarvitsemme pride-juhlan ja kulkueen.
Monelle homomiehelle Helsinki Pride yhteisö ry:n ratkaisu oliki isku vasten kasvoja. Edellä kerrotussa jatkumossa siitä tulee viesti, että Helsingin Pride ei ole meitä varten, tunne, joka on levinnyt helsinkiläisten gay- ja bi-miesten keskuudessa jo vuosikymmeniä.
Mutta mitä Helsinki Pride yhteisö ry:n ratkaisusta todella sitten seurasi?
Emme vielä edes tiedä, onko mitään puolueita mukana Helsinki Pride -tapahtuman kumppaneissa. Kokoomus kertoi kumppanuuden hylkäämisestä julkisuuteen omasta aloitteestaan ennen yhdessä sovittua julkistusta ja keskusta seurasi perässä. Helsinki Pride yhteisö ry:stä ei suostuta kommentoimaan kumppanuuksia ennen ”kesäkuun alussa” tulevaa julkistuspäivää.
Jos mikään puolue ei olisi kelvannut kumppaniksi tänä vuonna, koko kohu olisi ollut väärin aseteltu. Kaikkien puolueiden hylkääminen olisi ollut myös oikeampi ratkaisu. Seta ja hlbtqi-oikeuksien toteutumista Euroopassa seuraava ILGA moittivat molemmat Marinin hallitusta, siis myös sdp:tä, vihreitä ja vasemmistoliittoa sekä rkp:tä hidastelusta. Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin hallitusten hallitusohjelmissa oli translaki, mutta sen säätäminen meni aivan hallituksen viimemetreille – pitää muistaa, että hallitus oli ainakin kahdesti kaatua kesken vaalikauden, jolloin translaki olisi jäänyt toteutumatta hamaan tulevaisuuteen asti. Petteri Orpon virittelemä oikeistohallitus ei tule seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa edistämään, se on varma. Eheyttämisen kieltäminen vitkuteltiin myös roskakoriin, Antti Rinne eduskunnan puheenjohtajana ohjasi lakialoitteen väärään valiokuntaan, jossa sitten pelattiin aikaa muiden muassa kuulemalla vielä toistamiseen eheytystä tarjoavia tahoja ennen kuin huomattiin, että valiokunta on väärä ja aika loppu. Syyllinen kaikkeen vitkutteluun on toki keskustapuolueen peli, mutta millaista johtajuutta osoittaa sille antautuminen?
Kumppanuuden epääminen kaikilta puolueilta, myös vasemmistolta, olisi painava ja täysin aiheellinen viesti. Niin ei ilmeisesti kuitenkaan käy, sillä sdp:n verkkosivujen mukaan sen molemmat puheenjohtajaehdokkaat Krista Kiuru ja Antti Lindtman ovat osallistumassa Helsinki pride-kulkueeseen. QX ei saanut tämän julkaisuun mennessä kommenttia sdp:n viestinnästä sdp:n mahdollisesta kumppanuudesta.
Helsinki Pride yhteisö ry:n hallituksen ratkaisu on järkyttänyt niitä, jotka eivät kannata vasemmistoa, eli puolta väestöstä. Se on järkyttänyt meitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja liittolaisiimme kuuluvia, joiden mielestä on parempi rakentaa siltoja, kuin polttaa niitä, me olemme osa sitä suurta yhteisöä Helsinki Pride yhteisö ry:n jäsenistön ulkopuolella, jolle pride on tärkeä tapahtuma. Nyt meitä mietityttää ja pelottaa, mihin suuntaan pride-kulkuetta ollaan viemässä. Kuka tämän koulukuntariidan voittaa?
Vanhat viisaat miehet, aktivisti Pete Tatchell ja historoitsija Yuval Noah Harari ovat todenneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestäytymisen ja yhteistoimminan tärkeyden. Sisäisen riitely vain heikentää meitä, mikä varmasti on äärioikeistolle mieluista. Miksi menisimme siihen ansaan?
Ei ole tiedossa, miten laaja-alaisesti Helsinki Pride yhteisö ry:n hallitus on ratkaisunsa merkitystä arvioinut, koska sitä ei suostuta avaamaan. Me, laajempi yhteisö ansaitsemme kuitenkin vastauksia, pride on meidän.
Päivitetty 2023-05-29
