Viime viikonloppuna kaksi homomiestä pahoinpideltiin.
Jo muutaman vuoden on, ensin Yhdysvalloissa, sitten eri Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja lopulta myös Suomessa ei vain äärioikeiston tai uskonnollisten konservatiivien, vaan myös konservatiivisen oikeiston riveistä käytetty äänekkäitä, vääristeleviä ja populististia puheenvuoroja drag queeneja vastaan. Viime kesänä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kehotti pitämään drag queenit kaukana lapsista. Puolitoista kuukautta sitten huhtikuussa Iltalehti julkaisi Sanna Ukkolan tekstin, jossa Ukkola toistaa Yhdysvalloista leviämään lähtenyttä argumentointia: Pitäkää drag queenit loitolla lapsista.
Drag queenien demonisointi on näennäisesti alkanut uudesta ja maailmalla yleisesti suositusta drag queenien ohjelmakonseptista, lasten satutunnista.
Drag queen -ilmaisu alkoi uudelleen levitä koko kansan viihteeksi, kun se 1970-luvulta lähtien ponnisti ulos homobaareista. 1980-luvulta alkaen drag queenit ovat kiertäneet Suomessakin ympäri maata. Jälleen. Ensimmäinen drag-taiteen boomi oli 1900-luvun alussa.
Drag queen ilmaisu on esiintymistä, se ei liity esiintyjän sukupuoli-identiteettin. Drag queen ei aina eikä automaattisesti ole transnainen, transvestiitti tai edes feminiinen mies. Joku voi olla ja onkin, mutta käsitteenä drag queen on ammatti, kuten laulaja tai näyttelijä. Kaikki drag queenit eivät edes ole homo- tai biseksuaaleja. Mutta drag queen sellaisena showmuotona, kuin olemme sen 1900-luvun puolivälin jälkeen tunteet, on lähtökohtaisesti ollut homobaarien kulttuuria. Se on ollut viihdettä miehille, jotka pitävät miehistä, jota tekee naiseksi pukeutunut mies. Miehet pitävät miehistä, kuten naiset pitävät miehistä, siinä se pohjavire. Viimeistään RuPaul teki tv-formaatillaan drag queeneista koko kansan viihdettä, katsojaluvut puhuvat puolestaan. Se on myös muuttanut drag-ilmaisua. Drag-show on tainnut saavuttaa jo homobaareissa kyllästymispisteen, yleisö on muualla, isommilla areenoilla ja voittopuolisesti naisia. Lapset ovat myös hullaantuneet värikkäisiin hahmoihin, heille ovat satutunnit.
Drag queenien demonisointiin liittyy transfobiaa, koska transoikeudet ovat, eivät vähiten ammattiurheilun sukupuolirajoitusten vuoksi, olleet isosti esillä. Suuri yleisö ei pysy perässä terminologiassa, se näkyy Ukkolankin kolumnissa. Seksuaalivähemmistöt – homo- ja biseksuaalit ja sukupuolivähemmistöt – transsukupuoliset ja transvestiitit menevät iloisesti sekaisin. Toistan vielä: Drag queen ei kuulu tähän luokitteluun, se ei ole seksuaali- eikä sukupuoli-identiteetti, vaan ammatti.
Viime viikonloppuna kaksi drag queenia pahoinpideltiin.
Noin väitti päivitys sosiaalisessa mediassa viime sunnuntaina. Ei mennyt kauan, kun se poimittiin statementiksi toiselle sosiaalisen median tilille.
”Ensimmäinen pahoinpitely. Näin se lopulta tapahtui. Kaksi drag queenia tänä viikonloppuna Suomessa. He lopulta tekivät sen. Nyt emme voi enää koskaan kulkea yksin. Pakotettuina pelkäämään ulkona liikkumista todellisimmassa olomuodossamme. Pakotettuina vihaamaan tätä maailmaa, missä elämme. Kehoitamme kaikkia Suomen drag-esiintyjiä ja transyksilöitä pysymään valppaina. Etenkin drag queeneja ja transnaisia”, alkaa Instagrammissa julkaistu erään drag-kollektiivin päivitys.
Kyseinen drag-kollektiivin päivitys on saanut lähes 50 kertaa enemmän tykkäyksiä, kuin sen päivitykset keskimäärin, lähes 2000.
Mutta se on puppua. Ja haitallista sellaista.
Viime viikonloppuna kaksi homomiestä pahoinpideltiin.
Miehet ovat kyllä drag queen -esiintyjiä, mutta kyseisellä tapahtumalla ei ole mitään tekemistä drag queen -ilmaisun kanssa. Heidän henkilöllisyytensä on kirjoittajan tiedossa, mutta he eivät halua puhua tapahtuneesta julkisuudessa. Skandaalilehti julkaisi luvatta tietoja aiheesta, mutta QX ei sitä ilman suostumusta tee. Miehet olivat miehinä, kaksi jantteria menossa baarista jatkoille siellä tapaamiensa miesten kanssa. Drag queenien vapaailta.
Uhrien nimillä ei ole merkitystä tässä kolumnissa. Merkitystä on sillä, että homovihasta leivottiin transvihaa, jonka avulla transyhteisöä peloteltiin. Se on väärin.
Drag queenien satutuntien vastustuksessa ja drag queenien demonisoinnissa on siinäkin pohjimmiltaan kyse vanhasta peikosta, homovihasta. Transfobia lisää siihen kierroksia, mutta argumentaatio on tuttua synkiltä homovihan vuosilta; ”Pitäkää pedofiilit kaukana lapsista”. Tätä se Ukkolakin julisti. Tämä on se eniten toistettu hokema.
Kun homomies hakataan kadulla baari-illan jälkeen, se on vain homovihaa ja sellaisena siitä pitää puhua.
Myös drag-kollektiivin statementissa mainittu pahoinpitelyn sijainti on väärin, homoja ei hakattu Helsingissä, eikä edes Helsingin metropolialueella, vaan noin sadan kilometrin päässä.
Viisas pelko on terveellistä, mutta en usko, että transyhteisö kaipaa yhtään lisää pelottelua. Toisaalta tapahtuneen pitää olla viesti heille, joita se oikeasti koskee: Homomiesten kannattaa olla varuillaan kenen matkaan baarista lähtee. Niin se on kyllä aina ollut.
Päivitetty 2023-06-03
