Suomen lainsäädäntö ei määrittele viharikosta. Yleisesti viharikos tarkoittaa, että rikoksen motiivina on ollut ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan. Viharikos on siis kyseessä, jos motiivina teolle on ollut uhrin tai uhrien seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti, etninen alkuperä tai ihonväri, uskonto tai muu vastaava. Nämä kaikki huomioidaan ja ovat peruste koventaa rangaistusta.

Mainos

Viharikoksen määrittää motiivi, ei se kuuluuko uhri lopulta tiettyyn ryhmään, Oleellista on, että tekijä olettaa uhrin olevan esimerkiksi seksuaalivähemmistön edustaja.

Viharikoksilla on sellainenkin erityispiirre, että yksittäinen huomiota saava hyökkäys esimerkiksi seksuaalivähemmistön edustajaa kohtaan nähdään signaalirikoksena: uhrin ohella, koko seksuaalivähemmistö voi kokea kollektiivisesti joutuneensa rikoksen kohteeksi. Teko nähdään uhkana koko vähemmistöä kohtaan, kerrotaan poliisin sivuilla.

Suomessa Poliisiammattikorkeakoulu julkaisee vuosittain raportin viharikosepäilyistä. Viimeisin raportti on julkaistu viime vuoden lokakuussa. Sen mukaan 2021 viharikosepäilyjä oli 20 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna, kaikkiaan 1026 rikosilmoitusta määriteltiin viharikoksiksi. Valtaosa näistä liittyi etniseen tai kansalliseen taustaan.

Seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvissä rikosilmoituksissa tapahtui hurja 85 prosentin nousu, lukumääräisesti näitä oli 126 kappaletta. Kolmasosa epäillyistä rikoksista oli kunnianloukkauksia. Kaiken kaikkiaankin viharikoksista yleisin rikosnimike oli kunnianloukkaus, joita oli 414 kappaletta, kun aiemmin pahoinpitely oli yleisin.

Englannin ja Walesin poliisi kirjasi sekin lähes vastaavan nousun viharikosten määrässä maaliskuuhin 2022 päättyneellä vuoden jaksolla, nousua oli 26 prosenttia edelliseen vuoden jaksoon verrattuna.

Seksuaalisen suuntautumisen perusteella tehtyjä viharikoksia poliisi kirjasi 41 prosenttia enemmän kuin 2020-2021, kaikkiaan 26 152 kappaletta. Lähes kolme kertaa enemmän kuin uskonnon perusteella tehtyjä (8 730). Transukupuolisuuden perusteella tehtyjä viharikoskirjauksia oli pääryhmistä vähiten 4 355, mutta niiden nousu oli suurin, 56 prosenttia.

Murhattuja transihmisiä muistetetaan vuosittain kansainvälisenä transmuistopäivänä 20. marraskuuta, sitä ennen julkaistaan vuosittain lista tapetuista transihmisistä. Uhrien määrä on ollut globaalisti lähes 400, valtaosa murhista on muualla kuin Euroopassa. 70 % kaikista murhista raportoitiin Keski- ja Etelä-Amerikassa. Pahimmat maat ovat Brasilia, Meksiko ja Yhdysvallat ja lähes kaikki, 96 %, uhreista olivat transnaisia tai -feminiinejä ja yli puolet seksityöntekijöitä (niistä, joiden ammatti oli tiedossa). Brasiliassa naisten murhat yleensäkin ovat korkeissa lukemissa. Ennen pandemiaa 2019 Brasiliassa tapettiin neljä naista päivässä, raportoi Human Rights.