Ajatus tuli kahvipöytäkeskustelun aikana. Puhuimme sanoista ja merkityksistä.
Minä totesin, että en pidä queer-termistä yleismääreenä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, jollaisena sitä on yhä enemmän alettu käyttää anglosaksisissa medioissa ja aktivistiviestinnässä hlbtqia+ -termin eri variaatioiden ja kutakuinkin vuosikymmnenen verran käytössä olleen ”sateenkaari-ihmiset/ -vähemmistöt” korvaavana. Perusteluni on, että queer nykyisellään on poliittisesti ja ideologisesti liian latautunut. En kyllä halua tulla kutsuksi sateenkaari-ihmiseksikään.
Hän sanoi, että kokee Grindrin valikoissa olevan ja muutenkin yleiseen puheeseen vakiintuneen termin ”avoin suhde” ongelmalliseksi ja sopimattomaksi omalle kohdalleen: suhde ei ole avoin, vain osa siitä on: seksin harrastaminen.
Kun aktivismi alkoi Saksassa yli 150 vuotta sitten, puhuttiin homoseksuaalisuudesta. Sittemin terminologia vuosikymmenten vieriessä muuttui. Gayn sijaan tuli GLBT, sitten LGBT. Sitten LGBTQ. Nyttemmin LGBTQIA+.
Kirjainten takana olevat sanat ovat englantia. Lesbot ennen gay-miehiä, suurin ryhmä biseksuaalit kolmantena. Tilastojen mukaan lesboja on populaatiossa vähemmän kuin gay-miehiä, biseksuaaleja on eniten. On ihan aiheellista ihmetellä, miksi tämä järjestys.
Jos aakkosrimpsu vaikuttaa muutenkin oudolta, et ole ajatuksinesi yksin. Se on epälooginen sitenkin, että siinä on mukana yläkategoriat; gay, bi, trans sekä näiden alakategorioista lesbot (naisista pitävät naiset ovat myös homoseksuaaleja ja gay), queerit, ja intersukupuoliset kuuluvat transihmisiin. Plus-merkin takana odottavat omaa aakkostaan panseksuaalit, fetisistit, kinkyt, ainakin. Miksi mukaan on valittu osa alakategorioista?
Suomessa ei ole käyty minkäänlaista julkista keskustelua LGBTQIA+ käyttöönotosta, ei siitä kuka sen määrittelee ja ketkä siihen otetaan mukaan. Rimpsu on tullut Yhdysvalloista ja omaksuttu kutakuikin sellaisenaan, vain G on korvattu h:lla, suomeksi käytetään pieniä kirjaimia.
Yhdysvalloissa, aakkosrimpsun kotimaassa, väkevää keskustelua sen sijaan on käyty sen eri vaiheissa. Ja kun sitä retrospektiivisesti katsoo moni palikka asettuu kohdalleen.
Vuosikymmenten aikana olen kuullut lukuisten gaymiesten valittavan ja olevan pahoillaan siitä, että meitä on syjitty järjestötoiminnassa. Wikipedian artikkeli LGBT tukee tätä näkemystä. Näkemystä, joka suomalaisissa keskusteluissa on tiukasti kielletty ja jolle on jopa naurettu.
Yhdysvalloissa kiisteltiin Stonewallin mellakoiden jälkeen energisöityneen aktivismin myötä termeistä. Oli kiistaa siitä, tulisiko liikkeen keskittyä gay-oikeuksiin vai feminismiin. Boston Priden kerrotaan olleen ensimmäinen, joka asetti L:n ennen G:tä.
Myöhemmin lisäyksiä tehtiin inkluusion perusteella. Mutta tässä yhteydessä on huomautettava, että kaikki eivät vieläkään ole mukana, valinta on siis poliittinen.
LGBTQIA+ tai hlbtqia+ eivät ole virallisia, vaikka ovat yleisessä käytössä. Mitään estettä muulle termille ei ole, tosin valinta voi herättää kommentointia ja kritiikkiä.
Mutta kritiikkiä herättää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvissa ihmisissä myös LGBTQIA+. Sitä herättää myös queer-termin käyttö yleisterminä.
Henkilökohtaisesti lämmitti löytää tieto, että queer-termin yleiskäytön kritiikki ei ole harvinaista, kuva, jota ei enlganninkielisestä [gay]mediasta suinkaan saa, päinvastoin, niissä queet-termiä ajetaan jopa henkisen väkivallan metodein: ”Vain seniili tai TERF haluaa olla gay”. Tämä vain korostaa queer-termin poliittista merkitystä, sen taustalla on koko ideologia.
Osa meistä ei halua queer-termiä yleiskäyttöön, koska se yhdistyy poliittiseen ja yhteiskunnalliseen radikalismiin ja se aiheuttaa vain yhteisömme sirpaloitumista poliittisen identiteetin, yhteiskuntaluokan, sukupuolen, iän ja vastaavien (intersektionalismin mukaisten) tekijöiden perusteella.
Sitten on osa, joka ei pidä queer-sanan käytöstä sen vanhan halventavan merkityksen vuoksi, vaikka queer otettiin takaisin 90-luvun taitteessa. Mutta tosiasia on, että vaikka vielä 1990-2000 -luvuilla queer oli vain yksi homoseksuaalia tarkoittava sana, silloin myös QX, kokonimeltään Queer Xtra, perustettiin, enää se ei tarkoita samaa.
Jo 1995 julkaistussa artikkelissa pohditaan identiteettipolitiikan ja queer-termin ongelmallisuutta yhteisöllemme. ”Queerness horjuttaa gay- ja lesbopolitiikan perusteita, se repii erilleen ideat seksuaalisesta vähemmistöstä ja gay-yhteisöstä, se hajottaa jopa käsiteet gay, lesbo ja mies ja nainen. Kaiken perustaksi tulee identiteetti ja sen rakennettu luonne.
Q ilmestyi LGBT:n jatkoksi 2016. Gay and Lesbian Alliance Against Defamation suositteli tuolloin uuden termin käyttöönottoa mediaorganisaatioille. Perusteena oli yhä useamman nuorempaan sukupolveen kuuluvan käyttöön ottamaa queer-termi. Milleniaalit ja sitä nuoremmat identifioituivat ennemmin queeriksi kuin olivat gay/homo, lesbo tai bi, joiden he kokivat olevan ladattuja kulttuurisella painolastilla, josta he haluavat olla vapaita. Kyseinen järjestö on sekin halunnut kehittyä ja on muuttanut nimensä lyhenteeksi itsekin, ollen GLAAD.
Moni homoseksuaali mies ei halua tulla kutsuksi homoksi, sen leimaavien merkitysten vuoksi, vaan on ennemmin gay.
Naispuoliset, feministiset homoseksuaalit taas eivät halua tulla kutsuksi samalla sanalla miesten kanssa, eivät halua olla gay, vaan lesbo.
Miten LGBTQIA+ ihmisryhmää kuvaamaan voitaisiin valita kirjainrimpsusta vain yksi kirjain Q, queer?
Kun tausta gay-liikkeen muuttumisesta LGBT ja sittemmin LGBTQIA+ -liikkeeksi on feministisissä ja sittemmin queer-teorian mukaisissa painotuksissa, miten siitä voitaisiin kääntyä yleispätevämpään suuntaan?
Sisäiset kiistat ja väheksytyksi tulemisen kokemukset ovat kuitenkin vakava asia, jota ei tulisi ohittaa. Ei etenkään tänä päivänä, kun homoviha on jälleen noussut isommin esiin – ja nimenomaan homoviha. Drag queenien syyttäminen pedofiileiksi on juuri homovihaa, ei transfobiaa. Transfobiaa esiintyy toki sitäkin, mutta rehellisyyden nimissä ilmiöt on pidettävä erillisinä, muuten syntyy kuva siitä, että homoilla on kaikki ok. Niin, jopa väitetään olevan, intersektionalismin perusteella laadittu kehä heitti homomiehet pois muusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen joukosta. Perusteluja ei ole esitetty.
Boston Pride, edelläkävijäksi mainittu, ilmoitti sekin kyllästyneensä ”aakkossoppaan” jo 10 vuotta sitten juuri luokittelun ongelmien vuoksi. 2020 Boston Priden taustaorganisaatio lakkautti itsensä sisäisten ristiriitojen vuoksi, syynä olivat muiden muassa puutteellinen reagointi rasismiin ja poliisiväkivaltaan ja valkoisten etuoikeuksiin.
Kaikki tämä pyörittely johti siihen, että aloin miettiä mikä olisi parempi ja ennenkaikkea helppokäyttöisempi termi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Sillä, pidäpä puhetta tai esitelmää, jossa sanot muutaman kymmenen kertaa hlbtqia+. Vaikeaa. Kirjoitettunakin kamalaa. Sosiaalisessa mediassa kiertääkin suosittu videopätkä Kanadan pääministeri kielen menosta solmuun aakkosrimpsun kanssa.
Kohteliaisuus, inklusiivisuus ei voi ohittaa käyttömukavuutta, kun kielestä puhutaan. LGBTQIA+ -rimpsu ei voi enää kasvaa.
Mieleen tuli muutamakin ajatus.
Entä jos pysyisime vain yläluokissa; homo, bi, aseksuaali ja trans? Lesbot kun ovat homoseksuaaleja naisia. Voisivatko he jo 2020 mahtua samaan aakkoseen miesten kanssa? HBAT. Jos muutetaan kirjaimet ilmiön esiintymistiheyden mukaiseen järjestykseen, biseksuaalit, joita on populaatiossa meistä eniten tulisivat ensin: BHTA? BHAT? BGAT?
Sitten tuli vielä parempi idea. Hylätään luokittelu kertakaikkiaan ja aletaan puhua vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. SexGen-vähemmistöt. Siitäkin kiva ilmaisu, että se näyttää heti mistä on kyse, biologisen tai koetun sukupuolen mukaisesta vähemmistöidentiteetistä.
SexGen on myös jo olemassa oleva termi.
Kyllä olisi helppoa!
Ja mikä parasta, ei tarvitsi taistella siitä onko oma ”porukka” näkyvissä.
Ja mikä tärkeintä, olisimme selvemmin yhtenä rintamana meihin kohdistuvia fobioita ja vihaa vastaan. Ehkä voisimme löytää uudenlaisen ryhmäidentiteetin. Se olisi hyvin tärkeää ja tervetullutta.
