Iranissa on kuohunut jo viikkoja. Kamelin selkä katkesi kun nuori kurdinainen Jina (Mahsa) Amini kuoli siveyspoliisin käsissä, koska hän ei suostunut peittämään hiuksiaan vaaditulla tavalla. Iranin islamilaisen tasavallan viranomaiset tai maan johto eivät reagoineet tarpeettomaan kuolemaan. Mutta kansalaiset, etenkin Iranin naiset reagoivat.
Mielenosoitukset ovat jatkuneet Iranissa jo neljä viikkoa ja niistä on tullut verilöyly. Reuters kertoo vähintään 185 ihmisen kuolemasta ja tuhansien pidätyksistä. Kuolleissa kerrotaan olevan kaksikymmentä alaikäistä. Kaksikymmentä turvallisuusjoukkojen jäsentä on kuollut. Tukimielenosoituksia ja -ilmauksia on nähty Iranin ulkopuolella, meillä Suomessakin.
Kyseessä on enemmän kuin huivipakon vastustaminen. Mielenosoittajat ovat nousseet Iranin hallitusta vastaan, nykyistä islamilaista valtiota vastaan, sitä miten islamia maassa sovelletaan. Mutta kyse on tätäkin suuremmasta asiasta, naiset nousivat itsemääräämisoikeutensa ja demokratian puolesta, sillä Iranin valtion harjoittama uskonnollinen terrori kohdistuu myös etnisiin vähemmistöihin ja esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Zahra Sedighi-Hamadani ja Elham Choubdar tuomittiin kuolemaan, kun he puhuivat hlbtq-ihmisten ihmisoikeuksista. Iranissa homoseksuaalisuus on kuolemalla rangaistavaa, tai sitten homomiesten on leikkauduttava naiseksi.
Muutos Iranissa tapahtui 1979, silloin törsäilevä shaahi syöstiin vallasta islamistisessa vallankumouksessa. Sen taustat taas ulottuvat Britannian ja Venäjän imperialistiseen politiikkaan, molemmat valtiot ovat Iranissa pelanneet. Tänä päivänä Iran on Venäjän harvoja liittolaisia. Nyt Iranin hallinto syyttää ympäri maata riehuvista mielenosoituksista länsimaita ja tietenkin Iranin arkkivihollista Israelia.
Tällä viikolla Iranin mielenosoitukset saattoivat alkaa uuden vaiheen, kun maan öljyteollisuuden työläiset liittyivät mellakoihin, heillä oli merkittävä rooli vallankumouksessa 1979. Voi kuitenkin olla, että Iranin väkivaltakoneisto ja hallinto onnistuu lopulta tukahduttamaan nämäkin levottomuudet. Mielenosoitukset eivät Iranissa ole epätavallisia. Niin kattavasta ja massiivisesta liikkeestä on nyt kuitenkin kyse, että Iranin uskonnollinen diktatuuri ei tule olemaan entisensä, se menettää merkittävästi oikeututustaan. Jossain vaiheessa tulee keikahduspiste. Ehkä se on jo nyt käsillä. Kaduilla eivät enää ole vain naiset.
Naisten oikeuksien vanavedessä ovat historiallisesti parantuneet myös vähemmistöjen oikeudet. Niin kävi länsimaissakin, mutta myös täällä meidän on yhä oltava valppaina, on yhä poliitikkoja, jotka veisivät ihmisoikeuksia pois.
Päivitetty 2022-10-13
