Brasilian presidentivaaleista on tullut saippuaoopperamainen farssi. Reilun viikon päästä käytävällä toisella kierroksella vastakkain ovat demokratia ja autoritarismi – tarkemmin ottaen uskonnollinen autoritarismi. Vasemmistolainen Lula ja kristillisen oikeiston Bolsonaro, istuva presidentti.
Kummallisia tapahtui jo edellisissä vaaleissa neljä vuotta sitten. Silloin istuva presidentti, Luiz Inácio Lula da Silva eli Lula pelattiin pois pelistä korruptiosyytteillä siten, että hän ei voinut osallistua vaaleihin. Pahat kielet sanovat, että näin voitto pedattiin Bolsonarolle. Lulan tuomio kumottiin sittemmin prosessuaalisten seikkojen perusteella, itse syytteiden todenperäisyys jäi auki – ja se painaa Lulaa nyt meneillään olevissa vaaleissa. Ei tosin ratkaisevasti, sillä hän sai ensimmäisellä kierroksella selvästi Bolsonaroa enemmän ääniä ja on yhä johdossa.
Bolsonaro on ollut koko kautensa ajan otsikoissa, eikä mitenkään imartelevista syistä. Hän on äärimmäisen homofobinen uskonnollinen konservatiivi. Hän on nimittänyt valtion virkojen johtopaikoille useita tuhansia evankelisia kristittyjä ja armeijan miehiä, ympäristönsuojelusta ei piitata ja Amazonia tuhotaan kovaan tahtiin. Bolsonaro totesi myös, että jos hänen oma poikansa olisi homoseksuaali, hän tappaisi tämän. Hän on todennut, että elämää tärkeämpi on vapaus, niinpä hän kannattaa aseita, se on yksi hänen peruspilareistaan. Aseiden määrä Brasiliassa onkin kolminkertaistunut hänen ensimmäisen presidenttikautensa aikana lainmuutosten ansiosta.
Bolsonaron kampanjanssa on tällä kertaa mukana hänen vaimonsa, korostamassa evankelististen kristittyjen roolia. Bolsonaron lähipiiristä on todettu Kymmenen käskyn olevan hyvä perusta valtion johtamiselle.
Bolsonaron kaltaista populistia vastaan kampanjoidessa ongelmana ja sudenkuoppana on se, että hän, vastustaja, pääsee sanelemaan esillä olevat seikat kääntämällä kaiken koskemaan itseään. Se on Lulan haaste, se oli ja on Bidenin haaste Amerikkojen toisessa suuressa demokratiassa. Lulalla ja Bidenillä on sekin yhteistä, että molemmat ovat yli 70-vuotiaita, mutta hädän hetkellä he ovat paras toivo demokratian säilyttämiseksi.
Koti, jumala, isänmaa. Bolsonaron peruskivet. Ne ovat samat kuin brasilian fasistipuolueella aikoinaan. Sotilasdiktatuuri kaatui vasta 1985.
Kuten Yhdysvalloissa, myöskään Brasiliassa ”hyvä puoli” ei ole tahraton. Lulan leiristä on viime viikkoina käyty kampanjaa Bolsonaron mustamaalaamiseksi, syyttämällä häntä kannibaaliksi ja pedofiiliksi sekä saatanan palvojaksi. Väitteiden tuoksi on tuutattu videomateriaalia, jota on käytetty ihan kampanjamainonnassa. Bolsonaro hyödynsi itse edellisissä vaaleissa sosiaalista mediaa, nyt sen ottanut haltuun myös vastustaja.
Yhdysvalloissa demokraatit esitettivät totena väitteitä Trumpin Venäjän yhteyksistä ja mm. arkaluontoisesta materiaalista, jota venäläiset käyttäisivät hänen kiristämiseensä, ainakin osa näistä väitteistä on osoittautunut tekaistuiksi.
Kun poliittinen kamppailu menee vastakkainasetteluksi ja kitetyy henkilöihin muu jää varjoon, demokratia kärsii, ihmiset kärsivät. Moisen kamppailun jälkeen valittu johtaja tuskin edes voi olla kovin menestynyt, paljon toki riippuu olosuhteista, löytyykö jokin kansakuntaa yhdistävä tekijä, jonka avulla johtaja pääsee osoittamaan taitonsa ja saa luotsattua yhteiskunnan turvallisemmille vesille. Sellaisia toki on tarjolla, esimerkiksi herääminen ekokriisiin ja Amazonin suojeluun. Bolsonaro ja hänen kannattajansa eivät kuitenkaan katoa, vaikka hän nämä vaalit häviäisikin, kuten ei kadonnut Trump. Brasiliassa pelätään myös tosissaan vaalituloksen mitätöintyrityksiä. Bolsonaro on pohjustanut sitä jo pitkään väittämällä Brasilian vaalijärjestelmää epäluotettavaksi, iso joukko hänen kannattajiaan on valmis väkivaltaan.
Äänestysprosentista Brasiliassa ei tarvitse olla huolissaan, äänestys on kansalaisvelvollisuus 18-70-vuotialle. Jos ei äänestä ei voi asioida viranomaisissa eikä poistua maasta. Äänestysprosenttikaan ei siis ole turva totalitarismia vastaan. Bolsonaro pärjäsi ensimmäisellä kierroksella selvästi odotuksia paremmin ja nyt noin viikkoa ennen vaaleja ero on kaventunut viiteen prosenttiin, se ei ole enää paljon yli virhemarginaalin, joka on kaksi prosenttia. Vaaleista tulee tiukat. Riittääkö Bolsonaron kaatamiseen se, että on vain häntä vastaan, kun hän lupaa kannattajilleen aivan uuden maailmanjärjestyksen.
On hyvä kysymys, mistä nämä seitsemänkymppiset totalitarismin ihailijat ovat tulleet; Bolsonaro, Trump, Putin, Erdogan, Orban … Elämme kauhun hetkiä – emmekä pelkästään gay-bi-trans -oikeuksien puolesta.
