Paikalla oli eloonjääneitä sekä hlbtq-väestön edustajia. Yksi 70 minuutin tilaisuuden aikana puheen pitäneistä oli natseilta eloonjäänyyt Rozette Kats, joka Queer.de -sivuston mukaan vertasi kokemuksiaan natsien terrorista juutalaisena hlbtq-uhrien kokemuksiin: ”Kun kuulen marginalisoitujen ja seksuaalisena vähemmistönä vainottujen kokemuksia, näen samaa kuin omassa elämässäni”.
Yhtään natsien käsissä kärsinyttä hlbtq-ihmistä ei ole enää elossa. Rudolf Brazda oli viimeinen tunnettu henkiinjäänyt, jolla oli keskitysleirillä rinnassaan vaaleanpunainen kolmio. Hän kuoli 3. elokuuta 2011.
Viimeisenä puhui Klaus Schirdewahn, joka nosti esiin sen häpeällisen seikan, että natsien kukistumisen jälkeen homoseksuaalisuus pysyi yhä rangaistavana samaisen pykälän 175 perusteella Länsi-Saksan puolella aina vuoteen 1969 saakka. Schirdewahn sai itse tuomion 1964 seksin harjoittamisesta miehen kanssa ja kertoi puheessaan, miten hänet pakotettiin ”terapiaan”. 2021 poistettiin pykälän 175 perusteella tuomitut rikosrekisteristä ja heidän kärsimyksistään alettiin maksaa korvauksia.
