Aktivismi asiassa kuin asiassa etenee Gaussin käyrän kaltaisesti, ensin teroitetaan kyniä ja kootaan joukkoja, sitten tapahtuu ja sitten seuraa taantuva vaihe, jossa tavoite on joko tavoitettu tai vastarinta oli liian vahvaa ja muutosta ei saatu ja voimat loppuivat. Kuten mikä tahansa muu muutosprosessi.
Yksi aktivismin keinoja on cancelointi. Se on vahvaa vaikuttamista, propagandaa, vastustajan demonisointia. Väitteet voivat olla tosia, väritettyjä tai tekaistuja, sillä ei ole merkitystä, sillä vain oma agenda merkitsee. Propagandalla on terminä kolkko kaiku, mutta se on hyvin läsnä länsimaisissa yhteiskunnissa. Mainonta käyttää sen lievempiä muotoja, poliittinen vaikuttaminen – ja aktivismi – muita. Keinovalikoimaa ihan opetetaan virallisissa oppilaitoksissa Suomessakin, tosin demonisointi ei ole listalla, mutta ”häirintä” halutun muutoksen saamiseksi, kuten esimerkiksi siis pelottelu, on. On tunnettuja keinoja, joilla ihmiset voidaan ”tuupata” haluttuun suuntaan.
Päättyä viikko toi esiin kaksi hlbt-ihmisiä koskettanutta merkittävää tapausta, joista kummankaan cancelointi ei oikein kestä päivänvaloa.
1983 Donna Summer julkaisi She Works Hard for the Money albumin. Ja lähti kiertueelle. Hänen väitetään Atlantic Cityn konserttinsa aikana sanoneen yleisölleen homovastaisia kommentteja, väitti paikalla ollut aktivisti ja toimittaja. Siis kiertueen yhden konsertin aikana. Ilmapiiri Yhdysvalloissa oli aids-kriisin vuoksi kireä, republikaanin presidentti Ronald Reaganin hallinto otti aids-epidemian tosissaan vasta 1985 toisella puoliskolla. Queer-sanan takaisinottanut aktivistiryhmä ACT Up canceloi gayikonin asemaan nostetun tähtilaulajan. Donna Summer itse on aina kiistänyt väitetyt kommentit. Tässä kuussa julkaistavalla dokumentilla Donna Summerin tytär kertoo ihmisrakkaan äitinsä ottaneen syytökset raskaasti.
Kolme vuosikymmentäkään ja esiintymiset pridetapahtumissa eivät muuttaneet tuomiota, 2012 syöpään kuolleen Donna Summerin muistokirjoituksissa muistettiin mainita homofobia-asiasta.
Oman aikamme merkittävin cancelointi lienee kirjailija J. K. Rowling.
1983 ei ollut internettiä eikä siten sosiaalista mediaakaan. Marginaalisissa lehdissä julkaistut jutut eivät saaneet Suomessa huomiota, eikä Donna Summerin canceloinnista aikanaan ollut täällä mitään laajempaa tietoa.
Rowlingia on väitetty transfobiseksi sellaisella innolla ja väkevyydellä, että sitä on ollut erikoista seurata. Käyttäytymistieteellisessä mielessä ilmiö antaa paljon. Noitajahtiin on lähtenyt mukaan useita nuoren polven julkkiksia, kuten Harry Potter elokuvien näyttelijöitä ja gay-julkkiksia kuten olympiauimari Tom Daley sekä joukko kirjailoita. Rowling cancelointi liittyy Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kuumentuneeseen ihmisoikeustilanteeseen, joka on aivan erilainen kuin meillä Suomessa. Aktivistit, ja valtamedian toimittajat Suomessakin, ovat todenneet noitajahtisyytöksistä, että Rowlingia ei ole canceloitu, vedoten muiden muassa siihen, että tämä edelleen työskentelee. Hän on kuitenkin saanut tappouhkauksia ja kokenut uhkaa perheelleen, hänellä on lapsia. Rasitteita urallekin on tullut.
Kun jokin asia alkaa levitä kulovalkean tavoin, nähdään usein vain yksi puoli. Kovassa vauhdissa on vaikea erottaa sävyjä, eivätkä ne useinkaan kiinnosta ketään, kun veri kohisee niin lujaa että se toimii kuin huume. Roihua lisää ihmisten luontainen tarve kuulua ryhmiin. Kukapa ei haluaisi olla ”hyvä”. Mutta kuka haluaa olla armoton lynkkaaja? Ja kuitenkin juuri sellainen sinä olet, jos et kuuntele onko kovissa väitteissä kuitenkaan perää, jos et kuuntele ihmistä. Koville väitteille pitää löytyä muutakin tukea kuin tulkinta.
Aivan viime aikoina on alkanutkin kuulua kritiikkiä Rowligin cancelointia kohtaan. Tällä viikolla tuli tieto, että hän pääsee puhumaan uudessa podcastissa, jota toki heti arvosteltiin yrityksesi puhdistaa joidenkin transfobiseksi väittämän kirjailijan mainetta.
En usko, että Donna Summerin canceloinnilla tavoitettiin mitään muuta kuin pahaa mieltä ja surua artistille itselleen ja hänen perheelleen. Ehkä -villi veikkaus – se antoi samoihin aikoihin tähteyteen pyrkivälle Madonnalle idean siitä, mitä puuta kannattaa vaalia. USA:n suhtautuminen aids-kriisiin muuttui vasta vuosia Donnan canceloinnin jälkeen, kun Reaganeiden filmitähtikollega Rock Hudson kuoli aidsiin yllättäen heinäkuussa 1985.
En tiedä, mitä hyvää on saavutettu Rowlinginkaan canceloinnilla. Skotlannin translaki torpattiin. Irlanti pohtii muutoksia translakiin. Demonisointi ja cancelointi tulisi ulottaa aivan muihin tahoihin kuin kirjailijaan, joka on kuitenkin väittänyt olevansa myös transoikeuksien kannalla, vaikka ei varauksetta kaikkia aktivistien näkemyksiä toistaen.
Väitän, että molemmat näistä canceloinneista ovat tehneet hlbt-liikkeelle enemmän pahaa. Myös sisäisesti, sillä se luo jakolinjoja.
