Mainos

Kuluvan viikon aikana keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on lähtenyt aivan väärille urille. Kerrataanpa hetki miten tähän on tultu.

 

Viimeisissä eduskuntavaaleissa enemmistö valituksi tulleista kansandustajista suhtautui tasa-arvoiseen avioliittolakiin myönteisesti. Perussuomalaiset saivat suuren vaalivoiton ja hallitusneuvotteluista tuli harvinaisen vaivalloiset ja pitkälliset. Viimeisenä oljenkortena hallitusta yritettiin muodostaa kristillidemokraattien kanssa. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen teki tasa-arvoisesta avioliittolaista kynnyskysymyksen. Kristilliset tulevat mukaan hallitukseen jos tasa-arvoinen avioliittolaki poistetaan hallitusohjelmasta. Päivi Räsänen vaati tätä täysin julkisesti ja häpeilemättä. Räsäsen kiristys onnistui. Hallitus saatiin kasaan. Kyseenalaiset manööverit ihmisoikeuksien kustannuksella eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän.

 

Tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat ottivat käyttöön suunnitelma-B:n ja tekivät lakialoitteen, jolla laki oli tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Lakialoitteen allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa, vaikka vaaleissa valituista kansanedustajista selkeästi yli puolet oli sitä vaalikoneiden mukaan kannattanut.

 

Viime keväänä eduskunnan täysistunto lähetti aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista lakivaliokuntaan, jonne kaikki lait aina menevät. Silloin lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok) lupasi kuulla valiokuntaansa, jonka jälkeen vuorossa olisi äänestys lakialoitteen ottamisesta käsittelyyn.

 

Jo tuolloin maaliskuussa 2012 mm. Helsingin Sanomat arvioi, että käsittelyä ei koskaan aloiteta. Valikokunnan 17 jäsenestä vain kuusi oli allekirjoittanut aloitteen. Lisäksi erityistä huomiota sai jo tuolloin se, että puheenjohtaja Holmlund vastusti lakialoitetta henkilökohtaisesti.

 

”Se on työläs, monimutkainen, siitä puuttuu laajempi yhteiskunnallinen keskustelu, eikä sitä ole hallitusohjelmassa.” Nämä ovat syyt, jotka puheenjohtaja Holmlund viime keväänä ilmoitti. Hän vetosi tuolloinkin siihen, että aloitteen oli allekirjoittanut vain 76 kansanedustajaa. Perussäännön mukaan yli sadan allekirjoittajan lakialoite otetaan käsittelyyn. Siis perussäännön mukaan, mikään ei edellytä, että näin tehdään.

 

Holmlundin mukaan lakialoitteita on käsiteltävä tasapuolisesti. Asian saamalla julkisuudella ei ole merkitystä. ”Jos olisi yhteiskunnallinen epäkohta, joka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä, valiokunnalla olisi velvollisuus ottaa se käsittelyyn”, Holmlund (kok) lisää.

 

Tällä viikolla Ville Niinistö (vihr.) ja Mikael Junger (sd) ovat julkisuudessa kyseenalaistaneet Anne Holmlundin toiminnan lakivaliokunnan puheenjohtajana. Holmlund on saanut myös palautetta muilta kansalaisilta. Facebookissakin julkistetutusta kirjeenvaihdosta nousee esiin ylimielinen ja hyökkäävä Holmlund, joka ei pidä tasa-arvoista avioliittolakia ihmisoikeusasiana. Holmlund on nyt julkisesti raivostunut ja perustellut toimivansa lain mukaan.

 

Mistä näitä vänkyröitä riittää? Mitä hyvää tasa-arvoinen avioliittolaki veisi pois Anne Holmlundin elämästä? On kuitenkin täysin turhaa yrittää muuttaa Anne Holmlundin tai Päivi Räsäsen kaltaisten kansalaisten kantaa tasa-arvoiselle avioliittolaille suotuisaksi. Tärkeämpää on keskittyä siihen, että he eivät yrityksistään huolimatta onnistu torppaamaan tärkeää ja ihmisoikeuksien kannalta oleellista lainsäädäntöä.

 

Kansalaisaloite lain puolesta käynnistyy Tahdon2013-kampanjalla maaliskuun loppupuolella. Hyvin todennäköisesti kansalaioite saa yli 50 000 kannattajaa ja etenee eduskuntaan. Kyselyissä kansalaisten kannatus tasa-arvoiselle avioliittolaille on Suomessa samalla tasolla kuin Ranskassa ja Britanniassa, jonkin verran yli puolet kyseilyihin vastanneista. Molemmissa näissä maissa parlamenttien alahuoneet ovat alkuvuodesta hyväksyneet lakiesitykset homoliitoista.

 

Lain läpimeno Suomen eduskunnassa on silti hyvin epävarmaa. Yleisesti arvioidaan, että puolet kokoomuksen edustajista olisi tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, perussuomalaisista ja keskustasta vastustajia löytynee runsaasti. Nähtäväksi jää minkä verran kansan mielipide painaa Arkadianmäellä, edukunnan tulee kuitenkin hyväksyä kansalaisaloitteenkin perusteella syntynyt lakialoite. Sen jälkeen on  edessä käsittely lakivaliokunnassa, jossa olisi jälleen vastassa Anne Holmlund.

 

Suomen tasavallassa tulisi jokaisella kansalaisella olla samat ihmisoikeudet. Päivi Räsäsen ja Anne Holmlundin kaltaisten vänkyröiden johtamassa valtiossa näin ei ole. Se, että seksuaalivähemmistöjä toistuvasti mätkitään vähettelemällä meidän ihmisoikeuksiamme on väärin. Räsänen on lyönyt homoseksuaaleja päin näköä Raamatulla vuosikymmeniä. Holmlund jatkaa samaa mättämistä lakikirjalla.

 

Holmlundien ja räsästen viesti on kristallinkirkas, osalle ihmisistä eivät kuulu samat oikeudet kuin enemmistölle. Viesti on vastenmielinen ja luo yhteiskuntaan vääränlaista ilmapiiriä pitämällä lain ja uskonnon tulivoiman turvin yllä mielikuvaa, että on ihan oikein, että homoseksuaaleilla ja heteroseksuaaleilla on erilaiset oikeudet. Tälläisessä ilmapiirissä on helppo heitellä julkisuudessa herjaa homoista ja se myös ylläpitää arkipäivän rasismia esimerkiksi työpaikoilla ja urheilupaikkojen pukuhuoneissa. Tähän tulisi nyt viimeistään herätä. Vänkyröiden on aika mennä, jotta kaikkien olisi parempi elää.

Kun tasa-arvoinen avioliittolaki lopulta hyväksytään, joka tässä tai tulevassa eduskunnan kokoonpanossa, Suomi on yhden suuren askelen verran parempi paikka elää ihan jokaiselle kansalaiselle.