Viime viikon päätteeksi Suomi valitsi uuden eduskunnan.

Mainos

Enää kansanedustajan ei-hetero identiteetti ei ole uutinen, mutta täällä vähemmistössä se toki yhä jossain määrin kiinnostaa. Ei niinkään siksi, että sitä kuvittelisi gay-kansanedustajan olevan edes arvoiltaan samoilla linjoilla, niin ei todellakaan ole, vaan siksi, että kertoohan gay-indeksi yhteiskunnasta.

Niinpä laskimme kaveriporukan kootun tietämyksen perusteella, että uudessa eduskunnassa on reilut puolen tusinaa ”meikäläistä”. Tietenkin julkisuudessa asiasta ankeampina aikoina kertoneet vihreiden Oras Tynkkynen ja Pekka Haavisto, sekä myös perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja Joakim Vigelius, mutta myös ainakin neljä muuta miestä. Noiden muiden henkilöllisyydestä ei sen enempää, vaikka heistä suurin osa ainakaan ei mitenkään kaapissa olekaan, eipä vain identiteetistään tee numeroa, sehän on ollut ihmisoikeustyön tavoitekin.

Tietenkin tulee mieleen, että lööppejä näistä voi ilmestyä. Etenkin kun muutama uusi kansanedustaja on deittiapista tuttu. Kun koetaan tarpeelliseksi pakottaa kaapista tv-sarjan näyttelijä, niin ehkä myös parlamentaarikko.

Oras Tynkkynen oli ensimmäinen avoimesti gay kansanedustaja. Hän tuli asiasta julkisuuteen 20 vuotta sitten. Sen jälkeen yhteiskuntamme avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat lisääntyneet vahvasti. Käänne on kuitenkin tapahtanut ja se tapahtui näissä vaaleissa. Vielä on ennenaikaista sanoa, millainen hallituskoonpano näiden vaalien perusteella saadaan koottua ja miten kauan se pysyy pystyssä. Jos keskustapuolueeseen voi luottaa edes siinä, että se pitää jo päättämänsä eikä lähde hallitukseen, ovat vaihtoehdot aika vähissä.

Jos kävisi niin, että porvarihallitus syntyy, se olisi vahvasti hlbtqi+-vastainen, sillä translakia vastaan äänestivät yhteisenä rintamana kaikki perussuomalaisten ja kristillisten kansanedustajat ja kokomuuksestakin kolmannes. Päivi Räsänen ennättikin jo [Facbook-päivityksessään] vaatimaan translain ”virheen” korjaamista. Hän ei enää ole puolueensa puheenjohtaja, kuten hän oli Jyrki Kataisen muodostaessa hallitusta. Silloin Räsänen vaati tasa-arvoisen avioliittolain pois hallitusohjelmasta ja niin kävi. Räsäsen tuore vaatimus kannattaa ottaa vakavasti siinä mielessä, että se voi ilmestyä Petteri Orpon pöydälle. Se saattaisi toki olla sinetti mahdollisille hallitusvaihtoehdoille, on vaikea kuvitella, että rkp moista vaatimusta hallitusohjelmaa voisi hyväksyä, jäljelle jäisi enää pakkoliitto kokoomuksen ja sdp:n välillä.

Vaalitulos pyyhkäisi kauas pois mediaseksikkään viisikon, joka toi Suomelle kallisarvoista mediatilan mannaa, mutta vaalituloksen vääntäminen naisvihan ilmentymäksi on erittäin värittynyt mielipide: Kolme eniten ääniä saanutta on naisia ja sijalla 4. oleva mies on kaukana takana ja hän vielä menetti ison ääniä edellisiin vaaleihin verrattuna.

Naisvihan lisäksi on toinen värittynyt väite. Vaalitulos ei ollut selvä protesti Marinin hallituksen politiikalle, sillä Marinin hallituksen puolueiden yhteensä saama äänimäärä on 49,6 prosenttia eli siis piirua vaille tasoissa ns. oikeiston vaalivoiton kanssa. Lisäksi ei pidä mitätöidä sitä, että sdp pystyi hallitusvastuustaan huolimatta korottamaan kannatustaan näissä vaaleissa.

Vaalimatematiikan vuoksi vasemmistoliitto menetti viisi paikkaa, vaikka sen kannatus laski vain prosentilla.

Pekka Haaviston äänimäärä romahti edellisistä 2019 eduskuntavaaleista yli puolella.

Dao Phuong (rkp) eli Betty Fcvk sai vain 220 ääntä. Kasper Kivistöä (vihr.) äänesti 549.

 

*Oikaisu: Lisätty maininta Tynkkysestä ja Vigeliuksesta.