Andrew Doyle toteaa sateenkaarilipun olleen tärkeä symboli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille usean vuosikymmenen ajan.
– Aikoina, jolloin gayparit eivät voineet kulkea kaduilla käsikädessä, tällä lipulla oli hyödyllinen tarkoitus. Se teki helpoksi löytää turvalliset baarit ja muut. Se oli hyväksynnän ja yhteisöllisyyden symboli, Doyle sanoo.
Ensimmäistä kertaa sateenkaarilippu nähtiin San Franciso Pridella 25. kesäkuuta 1978.
– Sitten tulivat aktivistit ja kysyivät: Miksi lipussa ei ole ruskeaa ja mustaa. Koska he ymmärsivät, että sateenkaarilipun raidat merkitsivät ihonvärejä, jotka ovat hlbt- yhteisössä hyväksyttyjä.
2017 lanseerattiin Philadelphia Pride -lippu, jossa oli lisäksi musta ja ruskea raita. Siitä lähtien lippua on päivitetty tiuhaan.
– Sateenkaarilipussa ei ollut valkoista raitaakaan, mutta useimmat ihmiset ymmärsivät, että se on symbolinen. Me olimme kaikki mukana, rodusta riippumatta.
Ensin sateenkaarilipussa oli kahdeksan eri väriä, joilla jokaisella oli oma symbolinen merkityksensä. Pinkki merkitsi seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi paranemista, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taikaa ja taidetta, sininen tyyneyttä ja harmoniaa ja violetti sielua. Lipun valmistukseen liittyvistä käytännön syistä osa väreistä jäi pois. Nykyisin yleisimmin käytetyssä versiossa sateenkaarilipusta on kuusi raitaa: pois tippuivat seksuaalisuutta ja taikaa symbolisoivat pinkki ja turkoosi.
Lipun päivitys ei pysähtynyt 2017. Jo seuraavana vuonna lanseerattiin uusi.
– Sitten tulivat transaktivistit ja kysyivät, miksi emme me ole lipussa.
Doyle jatkaa raflaavalla otteella ja kysyy, että voisiko lippua tätä enemmän vielä muuttaa. Muutoksia on sittemmin tullut kaksikin.
– Identiteettipolitiikka nykyisessä muodossaan on alati kasvava hirviö, Doyle pamauttaa vakavana.
Doyle kertaa Priden historiaa, sen muuttumista protestimarssista koko perheen kaupalliseksi juhlaksi, joita riittää eri puolilla lähes ympäri vuoden.
– Yhä useammat gayt eivät koe enää olevansa tervetulleita Prideille, Doyle toteaa ottaen esimerkiksi poishäädetyn lesboparin.
Hän toteaa, että Priden kaappasivat ensin suuryritykset, jotka eivät suinkaan tulleet mukaan aatteen vuoksi, vaan rahan takia, vasta kun muutokset lainsäädäntöön oli saatu merkittäviltä osin läpi.
– Toisen kerran Priden kaappasivat aktivistit, jotka suhtautuvat pakkomielteisesti ryhmäidentiteettiin ja uskovat, että sukupuoli-identiteetti on tärkeämpi kuin sukupuoli.
– Verkossa sukupuoli-idealistit levittävät homofobiaa väittämällä, että genitaaliset preferenssit ovat transfobiaa.
– Sukupuoli-ideologia aktiivisesti häpäisee homoseksuaalit (miehet ja naiset).
Homoseksuaalisuus on määritelty uudelleen, Doyle muistuttaa. Brittiläinen hlbtqia+ -järjestö Stonewall määrittelee homoseksuaalisuuden nyt näin: ”Henkilö, joka on romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostunut samaa sukupuolta (gender) olevasta. Aiemmin määritelmä oli ”samaa sukupuolta (sex). Ero ei käänny suomeksi, mutta ”gender” tarkoittaa sukupuoli-identiteettiä ja ”sex” fyysistä sukupuolta.
– Joten kun näet [progressiivisen pride-] lipun, yritä ymmärtää, että monet gaymiehet ja -naiset kokevat sen olevan symboli gay-oikeuksia vastaan. Naiset kokevat sen misogyynian symbolina, koska se perustuu ideologiaan joka kieltää (fyysiseen) sukupuoleen perustuvan alistamisen.
– Aktivistit edistävät lipun muuttamista vetoamalla siihen, että ”te ette tahdo olla väärällä puolella historiaa”.
Doyle toteaa, että kyse ei ole todellisesta kehityksestä, vaan sukupuoli-idealistit itse edistävät homofobiaa.
– On muistutettava jokaista siitä, että progressiivinen pridelippu ja sen [prideen] tuomat suuryritysten orgiat eivät ole gaymiesten – ja naisten etu.
Doylen puheenvuoro on julkaistu Facebookissa viime viikolla GB Newsin kanavalla. Se on katsottu 1,4 miljoonaa kertaa ja sillä on 51 tuhatta tykkäystä sekä tuhansia kommentteja.
Andrew Doyle on phjois-irlantilainen poliittista satiiria tekevä toimittaja ja näytelmäkirjailija. Hänellä on Twitterissä yli 190 tuhatta seuraajaa. GB on debatteja ja mielipiteitä tarjoava brittiläinen kanava.
Keskustelu transihmisten asemasta ja naisten asemasta suhteessa siihen, on Iso-Britanniassa hyvin tulista.
Päivitetty 2023-06-17
