Tähän mennessä tämän kesän suurin prideaiheinen kohu on ollut Helsinki Pride -tapahtumaa tuottavan Helsinki Pride Yhteisö ry:n hallituksen päätös olla hyväksymättä kokoomusta ja keskustaa kumppaneiksi sillä perusteella, että puolueet eivät vaatineet kansaedustajiaan äänestämään yhdessä rintamassa translain puolesta talvella eivätkä yksikantaan tuominneet transfobisia puheenvuoroja.
Paljon vähemmälle huomiolle jäi Helsinki Pride Yhteisö ry:n hallituksen jäsenen homoihin kohdistettu väkivaltakuvastolla firttaileva meemi. Yhteisöstä todettiin vain, että meemi on ymmärretty väärin. Ei mitään selityksiä, ei anteeksipyyntöä.
Miten olisi mahtanut sama ry toimia, jos esimerkiksi pääsponsorin hallituksen jäsen olisi postannut ”vitsinä” meemin, jossa pilkataan transihmisiä?
Tämän viikon valtakunnan tason kohun aiheena oli perussuomalaisen ministerin vitseiksi väitetyt meemit. Vitsitulkinta ei kuitenkaan kantanut.
Helsinki Pride Yhteisö ry:n hallituksen puheenjohtaja julisti valtakunnan mediassa, että pääministeri voisi irtisanoutua vihapuheesta.
Helsinki Pride Yhteisön toiminnanjohtaja kiitti sosiaalisessa mediassa ry:n hallitusta asiantuntevusta toiminnasta.
Hesetan muuttaessa nimensä Helsinki Pride Yhteisöksi se alkoi julkaista blogia, jonka ensimmäisessä kirjoituksessa lytättiin homomiehiä ja annettiin ohjeita miten meidän tulisi ”oikealla tavalla” osallistua Helsinki Priden kulkueeseen.
Siitäkään ei koskaan tullut anteeksipyyntöä.
Helsinki Pride Yhteisö ry ja Helsinki Pride -tapahtuma nostavat usein esiin yhteisöllisyyden: miten tapahtuu tehdään yhteisölle. Käytännössä markkinoinnissa näkyy varsin vieras kuvasto. Oikeammin hyvin queer kuvasto.
Priden sponsorin Spondan kauppakeskuksista muiden muassa CityCenterissä pyörii videotaululla Helsinki Priden videomainos; siinä ei ole yhtään ”normaalia” mies- tai naishahmoa, vaan se on hyvin queer-henkinen, kuten tämänkin vuoden kampanja muutenkin.
Jos Pridea tehdään todella koko yhteisölle, miksi sen mainoskampanja on julistavaa queer-kuvastoa? Mihin jäi viesti siitä, että kuka tahansa voi olla gay-bi-lesbo-trans?
Kun katsoo Helsinki Priden Instagram-sivua ja vertaa sitä esimerkiksi Tukholma Priden vastaavaan jotain oleellista tulee nähtäväksi. Viereisen pääkaupungin kuvasto on lähestyttävämpää, iloisempaa, viesti on, että sitä tehdään kaikille.
Helsinki Pride Yhteisön toimintaan edellä mainituissa tapauksissa liittyy hyvyyden harha, jossa omaa toimintaa ei osata katsoa kriittisesti. Tulisi olla päivänselvää, että ihmisoikeusjärjestön riveistä ja vielä sen sivustolla (blogi) ei julkaista mitään ihmisryhmää millään tavalla mollavaa sisältöä. Erityisen ikävän kuvan antaa se, että kyseessä on hlbt-järjestö.
Mutta ei. Päinvastoin kritiikkiin suhtaudutaan vihamielisesti. Selityksiä ei anneta, koska katsotaan, että ei tarvitse. Olo on kuin koulukiusatulla. Tai psykopaatin hyppisissä. Aiheet esille nostava toimittaja saa päällensä raivoa.
Transsukupuolinen Jade Nyström kritisoi Helsinki Pridea juuri ylimielisyydestä. Häntä taas on kritisoitu siitä, että hänen lausumaansa kritiikkiä voidaan käyttää Pridea vastaan.
Kun kritiikiä ei oteta vastaan, siihen suhtaudutaan vihamielisesti ja sen lausumisesta syyllistetään, ollaan tilanteessa, jossa hyväksytään vain yksi totuus. Sellainen ei kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan, eikä demokratiaan.
Kannattaa myös pitää mielessä, että hlbt-järjestöissä näkyvän aseman saanut queer-teoria syöttää sekin äärioikeiston ja konservatiivien lapaan määritellessään kaiken normista poikkeavan olevan queer ja seksuaalisen identiteetinkin vain rakennelma.
Queer-teorian piikkiin voinee isossa määrin laittaa pride-lipun muunnokset. Uudet niin sanotut progressiiviset prideliput sisältävät vain joidenkin vähemmistöryhmien symboleita. Samoin jo yleiskäytössä oleva kirjainlyhenne hlbtqia+ sisältää enemmän heteroväestöä merkitseviä (tqia+) kuin pelkästään seksuaalivähemmistöjä merkitseviä (hlb). Kaikkia ei ole kuitenkaan hyväksytty ”aakkosrimpsuun” fetisistit ja seksityöntekijät esimerkiksi puuttuvat.
Seksityöntekijöiden symboli punainen sateenvarjo tosin lisättiin prorgessiiviseen pridelippuun jo viime vuonna. Sitä ei ole näkynyt vielä katukuvassa. Nonbinäärin pridelipun suunnittelija päivitti designiaan viikko sitten, lisäten pridelippuun neuroepätyyppillisten symbolin. Pride-liike etääntyy yhä kauemmas alkuperäisestä joukostaan; seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt – uusissa progressiivisiksi eli edistyksellisiksi kutsutuissa lipuissahan ei ole lainkaan seksuaalivähemmistöjen symbolia. Uudet liput ovat edistyksellisiä vain queer-teorian perusteella. Progressiivisista lipuista yleiskäytössä pitäisi keskustella, sillä siinä on homofobisia piirteitä, mutta keskustelua ei sallita.
Lippu-uudistus ei ole kuitenkaan täysin mennyt läpi. Helsingin keskustassa esimerkiksi Rautatientorilla ja Espalla näkee kolmet erilaiset liput liehumassa. Sanomatalon ja Rautatieaseman katolla on sateenkaariliput, Makkaratalolla ja Forumissa progressiivisen lipun nonbinääriversio, Kansallisteatterin edessä progressiivisiä lippuja. Kämpin katolla on nonbinäärilippu, kaupungintalolla progressiiviset, korkeimman oikeuden katolla sateenkaarilippu.
Edustavatko nämä kaikki liput samaa asiaa? Eikö korkein oikeus välitä transoikeuksista, Helsingin kaupunki nonbinääreistä? Siitä ei varmasti ole kyse.
Konservatiivipiirit hyökkäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan Yhdysvalloissa yhä enemmän. Samaa kehitystä on ollut havaittavissa myös Euroopassa, Suomessakin ja sen pienimpiinkin merkkeihin reagoidaan suurella huolella. Seta aloitti suuren vihapuheen vastaisen kampanjan pridejen aikaan.
Vihapuhetta vastaan tarvitaan yhtenäinen rintama. Mutta yhtenäinen rintama ei voi muodostua, jos vähemmistön yhtä suurinta ihmisryhmää kohtaan suhtaudutaan suuren järjestön taholta väheksyvästi.
Helsinki Pride Yheisö ry:n pitää suoristaa rivinsä. Vain yhdessä olemme vahvoja.
