Pari viikkoa sitten tasa-arvoisesta avioliittolaista nousi uudelleen valtakunnan shownumero, kun sen perään alettiin julkisuudessa kysellä. Laki-aloite oli saanut liki vuoden maata rauhassa lakivaliokunnassa. Mediaan tulivat Ville Niinistön (vihr.) ja Mikael Jungerin (sd) kannanotot.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja Anneli Holmlund (kok), loukkaantui, raivostui ja mitä kaikkea. Hän katsoi, että hän ei ole millään tavalla estänyt tasa-arvoisen avioliittolain lakialoitteen käsittelyä valiokunnassaan. Lain kirjaimen mukaan hän ei olekaan, tästä ei ollut kysekään.
Aloitteen käsittelyä eivät olleet kuitenkaan vaatineet myöskään ne lakivaliokunnan jäsenet, jotka aloitteen ovat allekirjoittaneet. Lakialoite olisi voitu ottaa jo kuukausia sitten esille valiokunnassa ja äänestää siitä, että käsitelläänkö sitä vai ei. Mutta ei, oltiin hissun kissun. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli runsaasti esillä eduskuntavaaleissa, se oli merkittävässä osassa hallitusneuvotteluissa, mutta sinne se vaan haudattiin lakivaliokunnan ei tärkeiden asioiden joukkoon.
Kun haloo sitten pari viikkoa sitten nousi, väitettiin, että mitään ei voida tehdä, koska aloitteella ei ole tarpeeksi allekirjoittajia. Eilen kuitenkin mahdoton tapahtui aloite pääsee ainakin lakivaliokunnan esityslistalle. Miksi tätä ei sitten tehty jo viime keväänä? Oliko aivan pakko odottaa, että media aktivoituu ja kansalaiset ärsyyntyvät siihen, että mitään ei tapahdu, ja ryhtyvät käynnistäämän nimenkeräystä, jotta laki saadaan kansalaisaloitteella eduskuntaan?
Maanantaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin mielipidekirjoitus, jonka oleellisimpana sisältönä harmiteltiin lakivaliokunnan mediassa saamaa kritiikkiä ja tämän lainsäätäjän kunniotukselle aiheuttamaa vahinkoa. Kirjoituksen ovat allekirjoittaneet ne lakivaliokunnan jäsenet, jotka ovat lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista allekirjoittaneet, Aino-Kaisa Pekonen, Jaana Pelkonen, Kristiina Salonen, Jani Toivola ja Stefan Wallin. Näin mielensä pahoittanut Holmlund sai seuraa valikountansa jäsenistä. Tikkuakaan ei pantu ristiin ja sitten valitellaan syntynyttä melua ja syytellään niitä, jotka aloitteen perään alkoivat kysellä. Tämähän on ihan lahjattomien teatteria.
Herätys kansanedustajat! Huuto tasa-arvoisen avioliittolain puolesta oli täysin oikeutettu. Kyseessä on epäkohta ihimisoikeuksissa, joka vaaleilla valitulla eduskunnalla on mahdollisuus poistaa. Kyselyiden perusteella kansalaisten enemmistö olisi lain kannattajia.
Meteli olisi pitänyt nostaa jo aikaisemmin ja paljon isommin. Kunniotusta ei saada, se ansaitaan. Huomion itseenseä vetäviä, loukkaantuneita, raivoavia tai mielensäpahoittavia, fiinisteleviä kansanedustajia ei kaipaa kukaan. On vastenmielistä viedä huomio pois itse aiheesta ottamalla asiat henkilökohtaisesti, se tappaa kaiken keskustelun ja keskustelunhalunkin. Tätä peliä on nähty nykyisen eduskunnan aikana jo aivan liikaa.
