Mainos

 

 

Kuva: Elias Koskimies

 

Tammikuun lopulla järjestetyssä QX Gay Gaalassa ohjaaja-käsikirjoittaja Elias Koskimies kävi pokkaamassa palkinnot vuoden homona ja vuoden parhaasta elokuvasta. Pian juhlallisuuksien jälkeen Koskimies pakkasi laukkunsa ja suuntasi kulkunsa kohti Yhdysvaltojen itärannikkoa ja New Yorkia. QX tavoitti ohjaajan uudesta elinympäristöstään vastaamaan muutamaan kevyehköön kysymykseen.

Onko elämä auvoisempaa Vuoden homona?

– Tittelin myötä olin vakuuttunut, että tästä tulee hyvä, säkenöivä vuosi!

Pohjalaisilla on vahvat perinteet Pohjois-Amerikkaan emigroitumisessa   ̶  New York, New York, miksi kutsui tuo kaupunki nyt myös sinua?

– New York on aina kutsunut luokseen, ihan lapsesta asti. 18-vuotiaana huusin äidilleni lopettavani lukion ja muuttavani New Yorkiin. Olin todellakin lukenut Madonna -elämäkerrat huolella läpi. Huudosta huolimatta jatkoin Nivalan lukiossa… ja kuvittelin olevani kärsivä artisti New Yorkin slummissa. Tänä vuonna minulla on ensimmäisen kerran mahdollisuus viettää pitempi aika kaupungissa ja ottaa siitä kaikki irti, come what may -tyylillä.

Kumpi maistuu paremmin – Manhattan vai Brooklyn?

– Olen old skool: Manhattan.

Aiemmissa haastatteluissa Koskimies on ilmoittanut harrastukseen, ironialla tai ilman, kovaäänisen lauluun. Uudet naapurit eivät ole hänen mukaansa kuitenkaan tästä häiriintyneet. Koskimies nousi tunnetuksi brittiläisen satiirin perinteille kumartaneella Presidentin kanslia -sarjalla, jota hän käsikirjoitti ja ohjasi. Hän kuitenkin toteaa satiirin olevan osan ”vanhaa elämää”, tulevat isot työt ovat kaukana kyseisestä tyylilajista. Uusiutuminen on Koskimiehelle tärkeää. Vuoden elokuvana palkittu ja kansainvälistä huomiota kerännyt lyhytelokuva I’ve only just begun onkin selkeä hyppäys uuteen.

I’ve only just begun herätti huomiota muun muassa sisältämällään väkivallan kuvauksella. Nyt kohistaan Channel 4 esittämän dokumentin Hunted väkivaltaisuudesta. Miksi seksuaalivähemmistöihin kohdistuva väkivalta on edelleen uutinen?

– Tyrmistys johtuu tietämättömyydestä. Vähemmistöihin kohdistuva väkivalta halutaan usein sivuuttaa tai siihen ei uskalleta puuttua  ̶  paitsi sitten, kun on jo tosi myöhäistä. Enemmistöön kuuluvan on hyvin vaikea ymmärtää, millaista elämä vähemmistönä on, hyvinä ja huonoina aikoina. ­

Mikä olisi mielestäsi tehokas keino venäläisen yhteiskunnan mielipideilmaston muutokseen?

– Venäjä on monimutkainen maa, jossa vallitsee useampi todellisuus päällekkäin. Homokysymyksessä toivon totisesti, että kyseessä ei ole uusi Pussy Riot -villitys, jossa ensin jokainen kynnelle kykenevä puolustaa äänekkäästi homoja, vastustaa sortoa, retwiittaa yötä päivää – ja kahden viikon kuluttua aihe on jo old news.

Homokysymyksen ei tule olla myös henkilökohtaisten irtopisteiden kalastelu -tapa, mikä on sekin kovin yleistä varsinkin julkisuuden henkilöillä ja varsinkin mainstreamissa vaikuttavilla julkisuuden henkilöillä. Malliesimerkki on Madonna, joka ilmaisee äänekkäästi olevansa ”freedom fighter” mutta se ei estä häntä pyörittämästä kuntosaliketjuaan Moskovassa ja Pietarissa.

Toivon pitkäjännitteistä, jatkuvaa, äänekästä ja monelta suunnalta kantautuvaa vaikuttamista, vahvaa ja jatkuvaa viestiä myös isoilta vaikuttajilta.

Elias Koskimiehen tunteikas kiitospuhe gaalassa.