Islamin homokäsityksen ydintä on tarina Sodomasta ja Gomorrasta, joka on myös yksi monista Raamatun ja Koraanin yhtäläisyyksistä.

Mainos

Koraanin tarinan mukaan profeetta Loot varoitti kansaansa moraalittomuudesta, koska he lähestyivät miehiä himokkaasti naisten sijaan. Kansa vastasi yrittämällä karkoittaa profeettansa kaupungista ja yrittivät jopa seksuaalisesti hyväksikäyttää enkeleitä, jotka tulivat Lootin luo miehiksi naamioituneina. Tämän seurauksena Jumala tuhosi Lootin kansan suuressa luonnonkatastrofissa säästäen vain profeetan ja muutaman uskovaisen.

Tavallinen konvervatiivinen muslimi pitää tätä tarinaa oikeutena homojen leimaamiseen. Tulisi kuitenkin huomioida, saiko Lootin kansa jumalallisen rangaistuksen siksi, että he olivat homoseksuaaleja, vai siksi, että hyökkäsivät Lootin ja hänen taivaallisten vieraidensa kimppuun? Näin pohdiskelee New York Timesin mielipidekirjoituksessa Mustafa Akyol, jolta on julkaistu myös teos Islam Without Extremes: A Muslim Case for Liberty.

Hän pitää tärkeänä, että Koraani kertoo jumalallisesta rangaistuksesta Sodomalle ja Gomorralle, ei maallisesta rangaistuksesta homoseksuaaleille – toisin kuten Vanha Testamentti, joka selkeästi toteaa, että homoseksuaalit on tapettava. Akyol jatkaa erojen kuvailua:

Keskiajalla islamistit ajattelijat tulkitsivat homoseksuaalisuuden aviorikokseksi ja maallisesti tuomittavaksi. Merkittävät tiedemiehet katsoivat kuitenkin, että koska homoseksuaalisista suhteista ei synny lapsia tuntemattomalle isälle, kyseessä ei voi olla aviorikos. Yksi näistä oppineista oli kahdeksannella vuosisadalla vaikuttanut Abu Hanifa, joka perusti suositun Hanafin oikeustieteellisen oppilaitoksen.

Todellinen peruste  homoseksuaalisuudesta rankaisemiselle ei ole Koraanista

Todellinen peruste  homoseksuaalisuudesta rankaisemiselle islamissa ovat profeetta Muhammedin hadithit, ohjeet, jotka eivät kuitenkaan ole Koraanista. Ohjeet kirjoitettiin ylös vasta lähes kaksi sataa vuotta Mohammedin jälkeen ja niiden alkuperä on toistuvasti kyseenalaistettu. Jopa niin aikaisin kuin yhdeksännellä vuosisadalla Mohammedin ohjeiden alkuperän kyseenalaisti tiedemies Imam Nesai. Ja ne voidaan yhä kyseenalaistaa tänäkin päivänä. Kaiken lisäksi ei ole mitään merkintöjä siitä, että Mohammed olisi rankaissut ketään homoseksuaalisuudesta.

Tälläiset oikeustieteelliset tosiasiat saattavat nyt auttaa muslimeja kehittämään suvaitsevaisemman suhtautumisen homoja kohtaan, jotkut islamistiset ajattelijat Turkissa, kuten Ihsan Eliacik, näin rohkaisevatkin, kirjoittaa Akyol.

Eliacikin mukaan Lootin tarinassa ei tuomita seksuaalista suuntautumista, vaan seksuaalinen aggressio. Ihmisten yksityiselämä on heidän oma asiansa ja julkisen mielipiteen pitäisi puolustaa homoja, kun heitä syytetään tai syrjitään, koska Islam on sorrettujen puolella.

Ottomaanin kalifaatti oli hvyin avomielinen homoseksuaalisuuden suhteen

Akyol muistuttaa, että sunnimuslimistista maailmaan vuosisatoja hallinnut Ottomaanin kalifaatti, jota nykyisen Turkin hallinto väittää jäljittelevänsä, oli hvyin avomielinen homoseksuaalisuuden suhteen. Ottamaanien valtakunnalla onkin laajalti kirjallisuutta homoseksuaaleista romansseista ja transvestiiteilla oli oma sosiaalisesti hyväksytty asema. Ottamaanien sulttaanit olivatkin kiistatta liberaaleja verrattuna nykyisiin islamisteihin Turkissa tai arabimaailmassa.

Akyol toteaa, että kaikesta huolimatta, muslimien enemmistö todennäköisesti jatkossakin pitää homoseksuaalisuutta jollain tapaa syntisenä, ainakin mielipidekyselyjen perusteella.

Hän kuitenkin muistuttaa vielä, että homojen tuomitsemista vaativien muslimien pitäisi muistaa, että islamin mukaan syntejä on monia, kuten ylimielisyys, jota Koraanissa pidetään kaikista suurimpana rikkomuksena.