Oikeisministeriö on tehnyt selvitystyön vihapuheesta ja häirinnästä Suomessa.
Selvitystyön lähtökohtana on ollut tehdä näkyväksi vihapuheen ja häirinnän ilmenemistä yhteiskunnassa eri vähemmistöryhmien näkökulmasta. Tavoitteena oli saada tietoa vihapuheen ja häirinnän vaikutuksista turvallisuuden tunteeseen, jotta voitaisiin myös esittää keinoja siihen puuttumiseksi.
Seksuaalivähemmistöjen edustajista kyselyyn vastasi 357 henkilöä, jotka olivat joutuneet vihapuheen tai häirinnän kohteeksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen takia. Lisäksi haastateltiin seitsemää henkilöä.
Yleisimmin vihapuhe on halventamista
Noin puolet vihapuhetta tai häirintää kokeneista oli kokenut sitä viimeisen kahdentoista kuukauden aikana kahdesta viiteen kertaan ja viidesosa vähintään kerran kuussa. Yleisimmin vihapuhe tai häirintä piti sisällään sukupuolittunutta halventamista, seuraavaksi eniten oli koettu sanallisia loukkauksia, häirintää tai nöyryytystä ja kolmanneksi eniten nimittelyä.
… ja tapahtuu julkisella paikalla
Häirintä tai vihapuhe oli useimmin tapahtunut julkisella paikalla ulkona (esim. kadulla, parkkipaikalla tai puistossa) tai sisällä (esim. kahvilassa, ravintolassa tai baarissa), Facebookissa tai julkisessa kulkuvälineessä. 91 % oli kokenut häirintää tai vihapuhetta valtaväestöön kuuluvalta ja 15 % muuhun vähemmistöryhmään kuuluvalta (useassa tapauksessa johonkin uskonnolliseen vähemmistöryhmään kuuluvalta).
42 % oli kokenut vihapuhetta tai häirintää tuntemattomalta tekijältä, neljäsosa poliitikolta tai julkisessa asemassa olevalta henkilöltä ja runsas viidennes tutulta tai kaveripiiriltä. Monet vas- taajat kertoivat joutuneensa julkisilla paikoilla tuntemattomien ihmisten tuijottelun, sanallisten tai fyysisten loukkausten kohteeksi. Joissakin tapauksissa vastaajien perheenjäsenet tai muut läheiset tai yhteisöt eivät hyväksyneet heidän seksuaali- tai sukupuoli- identiteettiään, mikä on johtanut ulkopuolelle jättämisen tai sanallisen kommentoinnin kohteeksi joutumiseen.
Vihapuhetta ja häirintää on sosiaalisessa mediassa
Vastauksissa kuvaillaan myös tilanteita, joissa tekijät eivät ole tienneet, että keskustelutilanteessa on läsnä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö, jolloin kohderyhmään kuuluvia on vähätelty tai haukuttu. Monet ovat kokeneet joutuneensa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi myös internetin keskustelu- palstoilla tai sosiaalisessa mediassa. Erityisesti viitattiin sukupuolineutraaliin avioliitto- lakiin ja tämän puitteissa käytyyn keskusteluun, jonka monet ovat kokeneet hyvinkin loukkaavaksi.
Vihapuheesta tai häirinnästä ei ilmoiteta eteenpäin
81 % vihapuhetta tai häirintää kokeneista ei ilmoittanut tästä millekään taholle. Yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen oli, ettei häirinnän/vihapuheen kohde uskonut, että asialle olisi tehty mitään. Toiseksi yleisin syy oli, ettei häirintä tai vihapuhe ollut tarpeeksi vakavaa tai henkilö ei tullut ajatelleeksi siitä ilmoittamista. Kolmanneksi yleisin syy oli, ettei kohde uskonut, että asialle olisi voitu tehdä mitään.
Turvallisuuden tunne ja psyykkinen terveys vaarassa
Häirinnän tai vihapuheen kokeminen oli vaikuttanut yleisimmin yleiseen turvallisuuden tunteeseen (71 % vastaajista) ja seuraavaksi yleisimmin psyykkiseen terveyteen (61 % vastaajista). Kolmanneksella koettu vihapuhe tai häirintä oli vaikuttanut työssäkäyntiin tai opiskeluun. Muita vaikutuksia olivat oman identiteetin piilottelu, mielenterveydelliset ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja oman itsetunnon aleneminen. 61 % häirintää tai vihapuhetta kokeneista välttää joitain paikkoja siinä pelossa, että voisi joutua häirinnän tai vihapuheen kohteeksi uudelleen.
”Homotteluun ei tarvita muuta kuin kaksi miestä kävelemässä käsi kädessä.”
Näin kyselyyn vastanneet kertoivat kokemuksistaan:
”Homotteluun ei tarvita muuta kuin kaksi miestä kävelemässä käsi kädessä.”
”Yliopistolla vähäteltiin. Poliisi — ei ottanut vastaan viharikos-rikosilmoitusta, joka liittyi valtaväestön — antamaan yksityiskohtaiseen kidutus- ja tappouhkaukseen. Poliisin yleinen epäasiallinen suhtautuminen, kuten naureskelu ja vähättely. In- ternetissä vähätellään kutsumalla esim. hintiksi. — Seksiin liittyviä epäasiallisia vihjailuja ja kommentteja valtaväestöltä. Baarissa huutelua. — Syrjintää ja järjes- telmällistä vähättelyä armeijassa (”täällä ei mitään homoja ole”). Vain muutamia mainitakseni.”
”Ensimmäinen työpäiväni koitui viimeiseksi. Olin vastannut avoimesti perhesuh- teeseen liittyvään kysymykseen, joka minulle esitettiin. Kerroin, että elän rekiste- röidyssä parisuhteessa ja meillä on lapsi. — kommentoi kesken hiljaisuuden ”Me ei tänne mitään hinttejä haluta,–” — kommentti jäi ilmaan, eikä siihen kukaan sa- nonut sanaakaan. Poistuin paikalta.”
”Julkisen terveydenhuollon työntekijä ei halunnut antaa akuuttiaikaa lääkäriin, koska hän katsoi vaivan itseaiheutetuksi homoseksuaalisella käyttäytymisellä.–”
”Avioliittolain avaamisen yhteydessä sekä mediajulkisuus, että keskustelut julki- sessa ja puolijulkisessa tilassa ovat olleet raastavia, sisältäneet rumaa kieltä ja vertauksia (pedofiliaan, eläimiin sekaantumiseen).–”
”Olen uskovainen, seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen. Tämä on joillekin iso ristiriita. Saan kuulla tiettyjen uskovaisten puolelta olevani jumalaton ja har- haoppinen, silmästä silmään, muiden läsnäollessa. He kuitenkin puhuvat yleisellä tasolla (eivät osoita sanoja suoraan minulle), mutta kohdistus tuleekin rivien välis- tä. Samalla tavalla he välillä tervehtivät minua, välillä eivät.”
”’Vitun lesbo’ on ehkä yleisin. On myös ällistyttävän yleistä, että joku tuntematon känninen öykkäri tulee kyselemään yksityiskohtaista selvitystä sänkyhommista ja kertoo omasta elimestään jotain todella mielenkiintoista…. NOT.–”
”Pitkä partani muistuttaa yhdessä pukeutumiseni kanssa vanhoolliselta, jopa jo- honkin uskontokuntaan kuuluvalta, vaikka en nyt muutenkaan oikein perisuoma- laiselta ole koskaan näyttänyt. Ohikulkijoiden ’vitun homo!’ huudot ovat vaihtu- neet anti-semitistisiin huomautuksiin, muslimi/ählämi huutoihin tai kaikkiin näihin. Kaupassa samaan aikaan asioiva mies seuraa minua ja kyselee, onko ostokseni varmasti kosheria. Olen hämmästynyt näistä kommenteista ja mietin sitä mitä oi- keasti eri uskontokuntiin kuuluvat ihmiset kokevat. Toisaalta olin tottunut homo- huuteluihin että tämä uusi piirre lähinnä huvittaa: ainakaan ei homoksi haukuta.”
Selvitys on luettavissa kokonaisuudessaan Oikeusminiesteriön sivulla.
”Usein vihapuhetta vähätellään ja sitä oikeutetaan esimerkiksi sananvapauteen vetoamalla, mutta sananvapaus ei oikeuta mitä tahansa. Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa sallitaan loukkaava ja vihamielinen puhe, joka suoraan rajoittaa monen ihmisen elämää?” Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo kysyy.
”On surullista, että usea vihapuhetta kokenut ei raportoinut asiasta mihinkään, koska he eivät usko raportoimisella olevan mitään vaikutusta. Tämä kertoo siitä, että vihapuheeseen ei suhtauduta vakavasti, sitä vähätellään, se koetaan arkipäiväiseksi ja normaaliksi”, Tarjamo sanoo.
