Haluatko vapauteen? Älä kerro kuka olet tai ainakaan, ketä rakastat. Näin raflaavasti alkaa kustantajan esittely Sami Hilvon uutuusromaanista Pyhä peto.
Kuva: Tammi/Michał Herman
Sami Hilvon kolmas teos on tarina ajasta, jona rakkaus oli vihaa suurempi rikos ja kaikki toivo petollista. Aihe on taas ajankohtainen myös meillä länsimaissa, kun äärioikeiston räyhähenki on päässyt irti ja jytkyttää läntisen maailman parlamentteja uusiksi ja vie arvomaailmaa harppauksin taaksepäin.
Varsova, 1939. Vein sokean isäni tohtori Warszawskin vastaanotolle aina torstaisin. Keittiössä odotti höyryävä keittolautanen. Köyhtynyt katolinen isäni oli kieltänyt armopalat ja onnistuin vastustamaan keittäjätär Bertilden kiusausta, kunnes hän keksi heikon kohtani: ihastuksen tohtori Warszawskin juutalaiseen poikaan, Mojszeen.
Varsova, 2011. Palaan kaupunkiin 88-vuotiaana. Minut tunnetaan nimellä Mojsze Warszawski. Otin hädissäni tuon nimen, kun keskitysleirit vapautettiin. Jos olisin kertonut totuuden itsestäni, olisi minut vangittu uudestaan. Olen menestynyt arkkitehti, mutta pilvenpiirtäjät eivät majakan tavoin koskaan ohjanneetkaan oikeaa Mojszea luokseni. Nuoruuden kaupungistakin on jäljellä vain nimi, kaupunkia halkova joki ja sen entisten asukkaiden haamut, jotka jatkavat elämäänsä kuin sotaa ja tuhoa ei olisi ollutkaan.
Helsingin Sanomat arvosteli Hilvon uutuuden viime viikolla. ”Ei ehjä romaani, mitta vahva”, kirjoitti Vesa Karonen.
Sami Hilvo: Pyhä Peto. Tammi. 354 s.
Päivitetty 2017-03-25
